Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho. Juurakko pitkä. Tukevarönsyinen.
Korkeus
20–70 cm. Varsi usein tyveltä koheneva, yleensä haaraton, useimmiten lähes kalju, ruskeanpunainen.
Kukka
Teriö säteittäinen, ratasmainen, keltainen, n. 5 mm leveä, yhdislehtinen, lyhyttorvinen, 5–7-liuskainen; liuskat kapeita, kärjessä tummia pisteitä. Verhiön liuskat kapeita. Heteitä 5(–6), teriötä pidemmät. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen. Kukinto pitkäperäinen, lyhyt, tiheä lehtihankainen terttu.
Lehdet
Vastakkain, harvoin kiehkuraisesti, ruodittomia, hieman sepiviä. Lapa alimmissa lehdissä suomumainen, ylemmissä suikea–tasasoukan suikea, ehytlaitainen, tiheään tummapisteinen, alapinnalta harvakarvainen.
Hedelmä
Pallomainen, 5-liuskaisesti avautuva, verhiötä lyhyempi, 1,5–3 mm pitkä kota.
Kasvupaikka
Rannoilla, puroissa, ojissa, allikoissa, nevoilla, korvissa. Usein matalassa vedessä.
Kukinta
Kesä–heinäkuu.

Terttualpi on levinnyt lähes koko maahamme – pohjoista kohti se toki harvinaistuu ja puuttuu aivan Lapin perukoilta. Laji on melko vaatimaton kasvupaikkansa suhteen, eikä ylenkatso niukkaravinteistakaan alustaa. Terttualpi on luonteenomaisimpia kosteikkokasvejamme, jonka löytää rantatasanteilta, soistumista, ojista, kaivannoista, letoilta ja jopa vedestä. Kovalta rannalta se kuitenkin puuttuu. Rantalietteessä on yleensä melko vähän happea, varsinkin kesähelteillä. Juuriston ja varren tyviosan hapensaannin taatakseen monilla alpeilla on varren tyviosassa löyhää, suurisoluvälistä hengityssolukkoa, aerenkyymiä.

Terttualpin kukat ovat niin pienet ja sijaitsevat tiheinä sylinterimäisinä terttuina, että kasvi on vaikea mieltää suurikukkaisten ranta-, tarha- ja suikeroalpin sukulaiseksi. Lajin tieteellinen nimi thyrsiflora tarkoittaa suurin piirtein ’käpymäisin kukkaryhmin’, mikä viittaa tiheiden, tähkämäisten terttujen muotoon. Paikoin laji kukkii niukasti, mutta sen haarattomat, pystyt versot on silloinkin helppo tuntea kapeista ja suippokärkisistä lehdistään. Lajin olemus on ilmeisesti tuonut rahvaan mieleen horsman, mistä kertovat kansanomaiset nimet keltahorsma ja vesihorsma. Oikeiden horsmien (Epilobium) kanssa sillä ei tietenkään ole mitään tekemistä.

Monivuotinen terttualpi on pysty ja tukevarönsyinen vetisten paikkojen kasvi. Sen varsi on punaruskea. Terttualpin kasvupaikat ovat yleensä suojaisia (lahdelmat, ojanvarret yms.), eikä se ole kasvualustan suhteen vaatelias. Kasvustot leviävät pääasiassa kasvullisesti juurakkojen avulla.

Topplösa

Taxonomi

Ordning

Familj

Släkte

Art