Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho. Juurakko paksu, suikertava.
Korkeus

60–120 cm. Varsi niukkahaarainen, liereä, täyteinen.
Kukka

Kehä säteittäinen, kirkkaankeltainen, jopa 10 cm leveä; kehälehtiä 6, jotka kahtena erilaisena kiehkurana: alaskaartuvia (taakäänteisiä) suuria ulkokehälehtiä 3 ja ylöskaartuvia, pienempiä sisäkehälehtiä 3. Heteitä 3. Emiön vartalo 3-haarainen, haarojen liuskat (emin vartalon luottiliuskat) terälehtimäisiä. Kukinto 4–12-kukkainen, viuhkomainen.
Lehdet

Tyvellä, ruodittomia, 50–90 cm pitkiä, 2–3 cm leveitä, varsilehdet pienempiä. Lapa miekkamainen, ehytlaitainen, silposuoninen, harmaanvihreä.
Hedelmä

Pitkänomainen, 3-liuskainen, 4–5 cm pitkä kota.
Kasvupaikka

Savi-, lieju- ja mutarannat, tervalepikot, korvet, ojat, matalassa vedessä. Myös koristekasvi.
Kukinta

Kesä–heinäkuu.
Uhanalaisuus

Rauhoitettu Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakunnissa.

Komeakukkaisen keltakurjenmiekan luonteenomaisimpia kasvupaikkoja ovat ravinteikkaat lieju- ja mutarannat vesirajasta tervalepikoiden märkäpinnoille. Tyypillisin se on mietovirtaisilla jokivarsilla ja suojaisissa lahdissa – selkävesien vyöhykkeessä se käy jo selvästi harvinaisemmaksi ja uloimmat esiintymät sinnittelevät saariston kallioaltaissa. Keltakurjenmiekka kasvaa yleisenä Pohjois-Hämeen ja Savon eteläosiin saakka, mutta esiintyy vielä Pohjois-Pohjanmaalle asti. Keltakurjenmiekan omat leviämiskeinot tuskin olisivat riittäneet näin laajan alueen valtaamiseen, ellei ihminen olisi puuttunut peliin: laji on komeimpia luonnonkukkiamme ja sen vuoksi usein siirretty luonnonkosteikoilta kesämökkien ja huviloiden rantoihin, jopa kukkapenkkien koristeeksi. Parhaita paikkoja puutarhassa ovat vesiaiheiden partaat ja puutarhalammikot, sielläkin mieluiten ravinteikkaalla alustalla.

Keltakurjenmiekan asemaa Suomen kansan lempilapsena kuvastavat monet sille annetut kansaomaiset nimet. Kurjenmiekan kukka lienee vaakunaliljan esikuva ja esiintynyt aikojen saatossa esimerkiksi Ranskan kuningashuoneen ja ristiretkeläisten tunnuksissa. Nykyisin tunnetuin muunnos lienee kansainvälisen partioliikkeen partiolilja. Suurimmillaan toistakymmentä senttiä leveän kukan kasvattaminen alkaisi olla kasville resurssien tuhlausta, joten keltakurjenmiekan kukka toimii kuten 3 erillistä kukkaa. Saman kukan kimpussa saattaa ahkeroida yhtä aikaa kolme pölyttäjää. Kurjenmiekkaa kannattaa käydä katsomassa vielä kukinnan jälkeenkin, jolloin miekkalehtien sekaan syntyy omalaatuisen näköisiä pullean pitkulaisia kotahedelmiä. Litteät siemenet kelluvat hyvin, lisäksi kasvi lisääntyy juurakosta irronneiden kappaleiden avulla. Keltakurjenmiekka on Kymenlaakson maakuntakukka.

Svärdslilja

Taxonomi

Familj

Tribus

Släkte

Art