Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho. Juurakko vaakasuora, rönsymäinen, ohut. Tiheitä kasvustoja muodostava.
Korkeus
10–25 cm. Varsi 4-särmäinen.
Kukka
Kukinto kukkamainen, tyvellä 4 terälehtimäistä, valkoista ylälehteä; kukinnossa 10–20 kpl säteittäisiä, lähes mustia, n. 1 mm leveitä kukkia. Teriö 4-lehtinen. Verhiö epäselvästi 4-liuskainen. Heteitä 4. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1–4-luottinen.
Lehdet
Vastakkain, lyhytruotisia–ruodittomia. Lapa puikea–soikea, silposuoninen, ehytlaitainen, alta sinivihreä.
Hedelmä
Pitkulainen, punainen, kiiltävä, mehevä, n. 5 mm leveä, 2-siemeninen luumarja. Marjat ryppäinä verson kärjessä.
Kasvupaikka
Meren, järvien ja jokien rannat, korvet, suonreunat. Pohjoisessa myös tuoreet kangasmetsät, tunturikoivikot, tunturikankaat.
Kukinta
Kesä–heinäkuu.

Pienestä koostaan huolimatta ruohokanukka koristaa kasvupaikkojaan alkukesästä myöhään syksyyn. Se levittäytyy juurakollaan tiheiksi peitteiksi, jotka puhkeavat kukkimaan kesä–heinäkuussa. Ruohokanukan sarjakukinto näyttää erehdyttävästi isolta yksittäiskukalta: valkoiset, tavallisesti kukan terälehdiksi mielletyt osat ovat itse asiassa verson ylälehtiä ja pienenpienet sinisenmustat kukat ovat ahtautuneet niiden keskelle tiheäksi ryhmäksi. Ruohokanukka on kasvimaailman harvoja mustakukkaisia lajeja – pölyttäjien houkuttelun hoitavat näyttävät ylälehdet. Kukinnan jälkeen latvaan kehittyy kauniin kiiltävänpunaisia, isohkon puolukan kokoisia luumarjoja. Ruohokanukan marjat eivät ole myrkyllisiä, mutteivät järin herkullisiakaan, joten ne eivät ole kelvanneet ihmisravinnoksi. Marjat maittavat kuitenkin linnuille, joiden suoliston läpi kulkeutuneet siemenet saavat ulosteesta vielä lisäpotkua itämiseen. Etenkin kanalinnut syövät halukkaasti ruohokanukan marjoja ja levittävät lajia uusille paikoille.

Kasvukauden päätteeksi ruohokanukka kehittää punaisen, usein sinipunaisen sävyisen ruskan. Etenkin pohjoisessa se on tärkeimpiä maaruskan komponentteja, sillä laji on siellä yleisimmillään ja runsaimmillaan. Ruohokanukan levinneisyyttä rajoittavat ilmastotekijät: laji vaatii mereisen kosteahkoja olosuhteita tai viileää ilmastoa, jossa haihtuminen on vähäistä. Lapissa laji on ylivoimaisesti runsain Kilpisjärven hyvin mereisillä seuduilla, mantereisemmissa osissa se on enimmäkseen soiden, rantojen ja jokilaaksojen kasvi. Ruohokanukka viihtyy myös Itämeren rannikolla ja saaristossa, Pohjanlahden rannikon esiintymät liittyvät jo saumattomasti pohjoisiin esiintymiin. Etelä- ja Keski-Suomen sisämaassa laji kasvaa hyvin hajanaisesti korpikasvina. Ruohokanukan sukulaisista Suomessa viljellään pensaiksi varttuvia idän- (C. alba) ja mustamarjakanukkaa (C. sanguinea) – outoa, ettei myös kotoista ruohokanukkaamme hyödynnetä koristekasvina.

Hönsbär

Taxonomi

Klass

Ordning

Familj

Släkte

Art