Kasvumuoto
1- tai yleensä 2-vuotinen, joskus monivuotinenkin ruoho. Pääjuuri lyhyt, monihaarainen.
Korkeus
10–40 cm. Varsi koheneva–pysty, yleensä haarova, liereä–hieman kulmikas, yleensä myötäkarvainen.
Kukka
Säteittäinen, 3–4 mm leveä. Teriö sininen, yhdislehtinen, suppilomainen, 5-liuskainen, torven nielussa kyhmyjä. Verhiö yhdislehtinen, kellomainen, 5-liuskainen, liuskat kapeita; karvat tyvellä siirottavia ja koukkupäisiä, kärjessä verhiönmyötäisiä, takkuisia; hedelmäasteella verhiö 3–5 mm pitkä, tavallisesti umpinainen, hedelmyksineen kariseva. Heteitä 5, palhot teriön torveen kiinnikasvaneita. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen. Kukinto 1-haarainen viuhko eli kiemura, joka pitenee terttumaiseksi; kaikki kukat tukilehdettömiä. Kukkaperä lähes myötäkarvainen, kukinnan jälkeen n. 2 kertaa verhiön pituinen.
Lehdet
Tyvilehdet ruodillisia, ruoti leveälti siipipalteinen. Tyvilehdet yleensä kukinnan aikaan kuihtuneet. Varsilehdet kierteisesti, ruodittomia. Lehtilapa suikea–vastapuikea, ehytlaitainen, molemmin puolin karvainen.
Hedelmä
4-osainen lohkohedelmä. Hedelmykset (lohkot) munanmuotoisia, sileitä, kapeapalteisia, aluksi kellanruskeita, kypsänä lähes mustia, 1,5–2 mm pitkiä.
Kasvupaikka
Pellot, joutomaat, puutarhat, pihat, kedot, kalliot.
Kukinta
(Touko–)kesä–syyskuu.

Peltolemmikki on yleensä yksi- tai kaksivuotinen rikkakasvi. Sen yleisyys perustuu lajin ekologiseen joustavuuteen. Siemenet voivat odottaa maaperässä sopivaa itämishetkeä jopa kolmisenkymmentä vuotta ja itää pitkin kasvukautta sopivien olosuhteiden koittaessa. Peltolemmikin kukkia pölyttävät pienet kärpäset ja pistiäiset, tarvittaessa kasvi voi turvautua myös itsepölytykseen varmistaakseen siementuotantonsa. Leviämiselimenä toimivat usein kokonaiset verhiöt, jotka koukkukarvojensa avulla takertuvat eläinten karvoihin tai ihmisten vaatteisiin kuljettaen siemeniä uusille kasvupaikoille. Peltolemmikille kelpaavat monenlaiset kasvualustat ja sitä näkee niin kallioilla kuin kasvimaillakin. Nimensä veroisesti peltolemmikki voi olla viljelijälle tai puutarhurille kiusallinen rikkaruoho.

Lemmikkien määrittäminen lajilleen ei aina ole aivan helppoa. Tärkeitä tuntomerkkejä ovat esimerkiksi kukan mittasuhteet, verhiön muoto ja karvoitus. Peltolemmikin voi erottaa samanlaisilla kuivilla paikoilla viihtyvistä mäkilemmikistä (M. ramosissima) ja hietalemmikistä (M. stricta) helpoiten jopa kaksi kertaa verhiön pituisesta hedelmäperästään, toki myös suuremmasta koostaan. Kukkimattomana peltolemmikin voi mahdollisesti sekoittaa myös ketohärkkiin (Cerastium arvense), jonka lehdet ovat kuitenkin toisiinsa nähden vastakkain.

Åkerförgätmigej

Taxonomi

Familj

Tribus

Släkte

Art