Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho. Juurakko pysty, lyhyt, paksu, monijuurinen.
Korkeus

30–80 cm. Varsi yläosasta valkokarvainen, vaaleanvihreä.
Kukka

Kehä vastakohtainen, ulkopinnalta vihreä, sisäpinnalta vihreä–punertavanruskea–violetinsävyinen, 15–20 mm leveä. Kehälehtiä kahdessa kiehkurassa 6, joista 1 erilaistunut huuleksi. Huuli kehässä alapuolella, kannukseton, puolivälistä kurouman jakama, tyviosa kuppimainen, tummanruskeanvioletti, kärki vihreänvalkoinen tai vaaleanpunainen. Hetiö ja emiö yhtyneet siitintukuksi, heteitä 1, luotteja 2. Kukinto harsuhko, jopa 50-kukkainen, toispuolinen terttu. Alimpien kukkien tukilehdet pitkiä, varsilehtimäisiä.
Lehdet

Kierteisesti, ruodittomia, sepiviä, 5–10 kpl, latvaa kohti pieneneviä. Lapa alemmissa lehdissä soikea, ylemmissä suikea–puikea, suippo, ehytlaitainen, silposuoninen.
Hedelmä

Nuokkuva kota. Siemenet pölymäisen pieniä.
Kasvupaikka

Valoisat lehdot, ravinteikkaat harju- ja kalliometsät, lettokorvet, kalkkilouhokset. Kalkinsuosija.
Kukinta

Heinä–elokuu.
Uhanalaisuus

Rauhoitettu koko maassa, myös Ahvenanmaalla.

Lehtoneidonvaippa on kämmeköistämme kookkain, parhaimmillaan liki metrin korkuinen. Näin kookkaan ja erikoisen kasvin luulisi pistävän silmään kuin huutomerkki, mutta se sulautuu usein hyvin ympäröivään vihreyteen. Jopa kukan värit ovat hillityt: vihertävää ja punertavanruskeaa. Huulen tyviosa on tumman raadonpunainen ja houkuttelee kukkaan erityisesti ampiaisia, jotka ruokkivat toukkiaan toisilla hyönteisillä ja muulla eläinravinnolla. Ampiaiset etsivät jälkikasvulleen ravintoa myös kypsistä hedelmistä ja tulevat kuljettaneeksi neidonvaipan kukkaan mikro-organismeja, kuten Cladosporium -sienen. Mesipitoiselle huulelle päästyään sieni alkaa oluthiivan lailla fermentoida meteen alkoholia ja ehkä muitakin huumaavia aineita. Lopputuloksen näkee ampiaisista, jotka käyttäytyvät kuin useat suomalaiset kapakan ovella: kulku on epävarmaa, liikkeet hapuilevia ja kun pää vähän selviää – heti takaisin vaan. Ilmeisesti medestä humaltuneet ampiaiset eivät onnistu irrottamaan kämmekän pölymyhkyjä päästään, ja riippuvuutta aiheuttamalla kasvi varmistaa tehokkaan ristipölytyksen.
Osa lehtoneidonvaipoistamme saattaa olla myös itsepölytteisiä. Yhden yksilön kesäinen siementuotanto saattaa kohota jopa miljooniin – kämmeköille tyypilliseen tapaan siemenet ovat pölymäisen pieniä, täysin vailla vararavintoa ja tarvitsevatkin elämän alkuun päästäkseen sienikumppanin apua.

Lehtoneidonvaippa tulee toimeen jopa täysin sienijuurensa varassa. Dramaattinen osoitus tästä on lähellä Lappeenrannan kalkkitehdasta sijaitseva esiintymä, jossa satojen tavallisten lajitovereidensa joukossa kasvaa parisensataa lehtivihreätöntä, valkoista albiinolehtoneidonvaippaa. Tämä lienee ainoa paikka maailmassa, missä näitä varsin osuvasti aavekämmeköiksi kutsuttuja muotoja pääsee näkemään näin runsaasti ja säännöllisesti – tosin yksilömäärä vaihtelee täälläkin vuodesta toiseen: kuivana kesänä sienirihmasto on jokseenkin passiivinen, lehtivihreätön kasvi ei voi kompensoida sitä omalla yhteyttämisellään ja kasvuvoima tyrehtyy ennen kukintaa.

Épipactis à larges feuilles

Taxonomie

Famille

Sous-famille

Tribu

Genre