Alalajit
Niittyluhtalitukka (ssp. pratensis)
Pohjanluhtalitukka (ssp. angustifolia)
Rantaluhtalitukka (ssp. paludosa)
Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho. Rönsytön.
Korkeus
10–50 cm. Varsi liereä, täyteinen.
Kukka
Teriö säteittäinen, valkoinen–punertava–vaaleansinipunainen, n. 1,5–2,5 cm leveä; terälehtiä neljä, 8–15 mm pitkiä. Verholehtiä 4. Heteitä tav. 6, joista 4 pitkää ja 2 lyhyttä, ponnet keltaisia. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen. Kukinto hedelmävaiheessa pitenevä terttu.
Lehdet
Tyviruusukkeena ja varrella kierteisesti, tyvilehdet pitkäruotisia, varsilehdet lyhytruotisia. Lapa parilehdykkäinen, 1–7-parinen, päätölehdykällinen. Tyvilehtien lehdykät pyöreähköjä, varsilehtien lehdykät tav. kapeansoikeita (joskus pyöreitä).
Hedelmä
Monisiemeninen, pitkittäin aukeava, hoikka, litteä, tav. 2–3 cm pitkä litu.
Kasvupaikka
Jokien, järvien ja meren rantaniityt, rannat, märät korvet, hetteiköt, ojat, lätäköt, tuoreet rinneniityt, tunturipaljakoissa kosteat niityt, lumenviipymät, rannat, puronvarret, usein vedessä.
Kukinta
Kesä–elokuu.
Uhanalaisuus
Niittyluhtalitukka (ssp. pratensis) on luokiteltu silmälläpidettäväksi.

Luhtalitukka on monimuotoinen laji: siitä tavataan Suomessa peräti kolme eri alalajia. Laajimmalle levinnyt on Etelä- ja Keski-Suomessa nimenomaan luhtaisilla eli tulvaisilla rantaniityillä kasvava, mutta myös monenlaisilla muilla kosteilla paikoilla yleinen rantaluhtalitukka (ssp. paludosa). Sen ruusukelehdissä on 3–8 paria yleensä selvästi ruodillisia, samankokoisia lehdyköitä, varsilehtiä on 5 tai enemmän ja kookkaat kukat ovat vaaleat. Etelä-Suomessa ja yleisenä ainoastaan lounaassa kasvaa aika kuivillakin rinneniityillä menestyvä luhtalitukan nimialalaji, silmälläpidettäväksi luokiteltu niittyluhtalitukka (ssp. pratensis). Sen ruusukelehdissä on 1–7 paria miltei ruodittomia lehdyköitä, joista päätölehdykkä on selvästi muita suurempi, varsilehtiä on 2–4 ja pienehköt kukat ovat usein tummahkot. Pienikokoinen, rantaluhtalitukkaa muistuttava, mutta pieni- ja turpealehdykkäinen pohjanluhtalitukka (ssp. angustifolia) esiintyy Itä- ja Pohjois-Suomessa, mutta on yleinen vain Lapin pohjoisosissa. Joskus sitä on pidetty omana itsenäisenä lajina.

Luhtalitukan yleisyyden huomaa parhaiten alkukesällä: kun muu kosteikkokasvillisuus on vielä keskenkasvuista ja sangen väritöntä, juhla-asuisen litukan kukinnot vilkkuvat kauas. Koreilla kukillaan kasvi houkuttelee pölyttäjikseen perhosia, kimalaisia, mehiläisiä ja kukkakärpäsiä. Luhtalitukka on ehdottoman ristipölytteinen kasvi, jonka oma siitepöly ei kelpaa edes hätätapauksessa hedelmöittämään kukkia. Muhkeasta kukinnostaan huolimatta kasvi leviää usein pääasiassa irronneisiin lehtiin muodostuvien silmujen ja niistä kasvavien pikkutaimien avulla. Itusilmuja saattaa kehittyä jopa maassa makaaviin, kasvista jo irronneisiin tyvilehtiin. Maultaan vesikrassia muistuttava luhtalitukka kuuluu villiyrttiharrastajien lajilistaan.

Hieman luhtalitukkaa vaateliaampi purolitukka (C. amara) saattaa kasvaa paikoin luhtalitukan seurana. Lajit erottaa kukattomanakin, sillä purolitukalla tyvi- ja varsilehdet ovat keskenään samanlaisia, luhtalitukan tyvilehdissä on leveämmät lehdykät. Kukinta-aikana lajit voi erottaa purolitukan jokseenkin aina puhtaanvalkoisista terälehdistä tai viimeistään heteiden ponsista, jotka purolitukalla ovat sinipunaisia, luhtalitukalla keltaisia.

Cardamine des prés

Taxonomie

Ordre

Famille

Tribu

Genre