Syötävyys
†† – myrkyllinen
Näköislajit
akansieni, rusokärpässieni, ukonsieni
Lakki
10–20 cm leveä, nuorena pallomainen tai munamainen ja valkean suojuksen peittämä, kasvaessa laakenee ensin kuperaksi ja siitä edelleen laakeaksi, reuna kampauurteinen. Nuorena, vielä munanmuotoisena vaaleankeltainen, suojuksen revetessä paljastuu tummanruskea pintakelmu, johon kellertävät suojusjätteet jäävät pilkuiksi, joskus isoiksi lauttamaisiksi laikuiksi. Tummanruskea pintakelmu saattaa haalistua sateen ja iän myötä kellanruskeaksi. Heltat tiheässä, irtotyviset, pysyvästi valkoiset.
Jalka
10–25 cm pitkä, 1–2,5 cm paksu, tanakka, valkoinen–vaaleanruskea, tasapaksu mutta tyvestä pullistunut mukulamaiseksi, tyvimukulassa vielä suomukiehkuroiksi typistynyt tuppi. Jalassa suuri, riippuva valkoinen rengas, jonka reunoilla kellanvaaleita suomuja.
Malto
Valkoista, mutta aivan pintakelmun alta kellertävää.
Itiöpölyn väri
Valkoinen.
Maku
Mieto.
Haju
Heikko.
Kasvupaikka
Lehtomaiset kuusikot, kangasmetsät, tunturikoivikot. Kuusen, joskus myös koivun juurisieni. Koko Suomi.
Satoaika
Elo–syyskuu.

Ruskokärpässieni kasvaa hyvin yleisenä koko maassa lehtomaisissa kuusikoissa, kuusivaltaisissa kangasmetsissä ja tunturikoivikoissa yleensä kuusen, mutta myös koivun seuralaisena. Laji on yleisempi Etelä-Suomessa kuin pohjoisessa.

Ruskokärpässienen ulkonäkö vaihtelee suuresti itiöemän elinkaareen aikana. Nuori sieni on suojuksen sisällä kokonaan ja muistuttaa tällöin kupusieniä, lähinnä tuhkeloita (Lycoperdon). Halkaistusta nuoresta itiöemästä kuitenkin erottaa ruskokärpässienen ruskean pintakelmun ja sen alaisen keltaisen mallon, avautumattoman lakin, helttojen aiheet ja jalan. Kasvaessaan ruskokärpässieni kuoriutuu suojuksestaan kuin linnunpoikanen, jolle jää munankuoria päälaelle. Kellanvalkoiset laikut ruskeassa pintakelmussa sekä jalan tyven kiehkurat ovat ulkosuojuksen jätteitä. Helttoja peittänyt sisäsuojus jää jalkaan renkaaksi. Suojusjätteet ovat vain löyhästi kiinni pintakelmussa ja saattavat irrota sateen mukana.

Ruskokärpässienen saattaa sekoittaa syötäviin rusokärpässieneen (Amanita rubescens), ukonsieneen (Macrolepiota procera) tai akansieniin (Chlorophyllum olivieri, C. rhacodes). Rusokärpässienen rengas on pitkittäisuurteinen ja sen malto punertuu leikkauspinnoilta, toisin kuin ruskokärpässienellä, jolla rengas on sileäpintainen ja mallon väri ei muutu. Ukon- ja akansienen lakin pinnassa on kiinteitä ruskeita suomuja vaalealla pohjalla, toisin kuin valkolaikkuisella ja tummanruskeapohjaisella ruskokärpässienellä. Ukon- ja akansienen renkaat ovat irtonaiset, niitä siis voi liikuttaa jalkaa pitkin ylös-alas, eikä niiden tyvimukulassa ole tuppea tai suojusjätekiehkuroita, kuten ruskokärpässienellä. Jos olet vähääkään epävarma lajimäärityksessä, älä käytä sientä ruuaksi.

Ruskokärpässienen sisältämä myrkky, iboteenihappo on sama myrkkyaine kuin punakärpässienellä. Tästä huolimatta ruskokärpässieni aiheuttaa vakavamman myrkytyksen. Iboteenihappo on hermomyrkkyä ja vaikuttaa keskushermostoon. Myrkytysoireita ovat huimaus, hallusinaatiot, sekavuus, kouristukset ja yliaktiivisuus. Oireet ilmenevät puolesta tunnista kolmeen tuntiin sieniaterian nauttimisen jälkeen ja ne voivat kestää 8–12 tuntia.

Ruskokärpässieni

Taksonomia

Alalahko

Heimo

Tribus

Suku

Laji