Syötävyys
†† – myrkyllinen
Näköislajit
ruskokärpässieni aivan nuorena, rusokärpässieni
Lakki
8–20 cm leveä, nuorena pallomainen tai munamainen, valkean suojuksen peittämä, kasvaessa laakenee ensin kuperaksi ja siitä edelleen laakeaksi, reunoilta uurteinen. Nuorena, vielä munanmuotoisena valkea, suojuksen revetessä paljastuu kirkkaanpunainen pintakelmu, johon valkoiset suojusjätteet jäävät täpliksi. Pintakelmu saattaa haalistua sateen mukana kellanpunaiseksi tai aivan keltaiseksi. Myös pysyvän keltainen ja albiino värimuoto tunnetaan. Heltat tiheässä, irtotyviset, pysyvästi valkoiset.
Jalka
Tanakka, valkoinen, 10–25 cm pitkä, tasapaksu (1–2,5 cm), mutta tyvestä pullistunut mukulamaiseksi, tyvimukulassa vielä suomukiehkuroiksi typistynyt tuppi. Jalassa suuri, riippuva valkoinen rengas, jonka reunoilla kellanvaaleita suomuja.
Malto
Valkoista, mutta aivan pintakelmun alta kellertävää.
Itiöpölyn väri
Valkoinen.
Maku
Mieto.
Haju
Heikko.
Kasvupaikka
Lehti- ja sekametsät, mäntykankaat, pihat, puistot, nurmikot, karikkeet ja sammalikot. Koivun, kuusen ja männyn juurisieni. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
Satoaika
Heinä–lokakuu.

Punakärpässieni kasvaa hyvin yleisenä koko maassa paljakka-alueita lukuun ottamatta lehti- ja sekametsissä, mäntykankailla, pihoilla, puistoissa ja ojanpientareilla erityisesti koivun seuralaisena. Sato on usein runsas ja satoaika pitkä, kesä-heinäkuun taitteesta pitkälle syksyyn.

Punakärpässieni lienee tunnetuin myrkkysienemme, joskin sitä kutsutaan usein vain kärpässieneksi. Sitä on entisaikaan käytetty kärpäsloukkuna liottamalla sienen paloja maitotilkassa, ja kansanomainen nimitys kärpässienenä on säilynyt. Siperian kansojen shamanismissa punakärpässientä on käytetty hallusinogeenisten vaikutusten vuoksi.

Punakärpässieni on hyvin kaunis sieni ja sen ulkonäkö vaihtelee suuresti itiöemän elinkaaren aikana. Nuori sieni on tupen ja suojuksen sisällä suojassa ja muistuttaa tällöin kupusieniä, lähinnä tuhkeloita (Lycoperdon). Halkaistusta nuoresta itiöemästä kuitenkin erottaa punakärpässienen punaisen pintakelmun. Kasvaessaan punakärpässieni kuoriutuu tupestaan kuin linnunpoikanen, jolle jää munankuoren palasia päälaelle. Valkoiset laikut punaisessa pintakelmussa ovat ulkosuojuksen jätteitä. Helttoja suojannut osa, sisäsuojus, jää jalkaan renkaaksi. Suojusjätteet ovat vain löyhästi kiinni pintakelmussa ja saattavat irrota sateen mukana, jolloin punakärpässieni saattaa muistuttaa päältäpäin esim. punaisia haperoita (Russula), Yleisesti ottaen punakärpässieni on niin omansa näköinen ja jo lapsillekin satukirjoista tuttu, että sitä on vaikea kuvitella sekoitettavan muihin sienilajeihin.

Punakärpässienen toki saattaa sekoittaa toisiin kärpässieniin, myrkylliseen ruskokärpässieneen (A. regalis) ja syötävään rusokärpässieneen (A. rubescens). Ruskokärpässienen pintakelmu on kellan- tai tummanruskea, rusokärpässienen vaaleanpuna- tai harmaanruskea. Rusokärpässienen malto punertuu leikkauspinnoilta, puna- ja ruskokärpässienellä tätä ei tapahdu.

Punakärpässienen sisältämä myrkky on iboteenihappo, joka on keskushermostoon vaikuttavaa hermomyrkkyä. Myrkytysoireita ovat huimaus, hallusinaatiot, sekavuus, kouristukset ja yliaktiivisuus. Oireet ilmenevät puolesta tunnista kolmeen tuntiin sieniaterian nauttimisen jälkeen ja ne voivat kestää 8–12 tuntia. Lajin tieteellisen nimen viittaamaa muskariinia on punakärpässienessä hyvin vähäisiä määriä.

Punakärpässieni

Taksonomia

Alalahko

Heimo

Tribus

Suku

Laji