Syötävyys
*** – erinomainen ruokasieni
Näköislajit
valkoiset ja kellertyvät herkkusienilajit sekä valkokärpässieni
Lakki
7–15 cm leveä, nuorena puolipallomainen, myöhemmin kuperaksi laakeneva, sileä. Valkoinen tai kermanvalkoinen, joskus hennon vaaleanruskeasuomuinen tai säteittäissäikeinen, kuivapintainen, vanhemmiten ja kosketeltaessa hieman kellertyvä. Heltat tiheässä, irtotyviset, nuorena harmaanpunertavat, vanhana mustanruskeat.
Jalka
5–14 cm pitkä, melko paksu (1–3 cm), tasapaksu tai tyvestä hieman nuijamainen, sileä, kuivapintainen, renkaallinen, valkoinen, kosketuskohdista kellertyvä, ontto. Rengas vaalea, riippuva, suomuinen, renkaan alapinnalla rataskuvio. Jalan tyvellä ei koskaan ole tuppea tai suomukiehkuroita!
Malto
Ryhdikästä, mutta helposti lohkeavaa, valkoista, leikkauspinnoilta hieman kellertyvää.
Itiöpölyn väri
Tummanruskea.
Maku
Mieto, pähkinäinen.
Haju
Heikko, aniksen tai mantelin kaltainen.
Kasvupaikka
Nurmikot, laitumet, puistot, puutarhat, niityt, pellot. Lahottaja. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
Satoaika
Touko–syyskuu.
Säilöntä
Kuivaus, pakastus. Voidaan säilöä monin tavoin.

Peltoherkkusieni kasvaa yleisenä Etelä- ja Keski-Suomessa, paikoitellen Pohjois-Suomessa ja harvinaisena Lapissa. Sen löytää usein suurina ryhminä tai noidankehinä nurmikoilta, laitumilta, puistoista ja niityiltä. Peltoherkkusientä ei pidä kerätä vilkkaasti liikennöityjen alueiden ja teollisuuslaitosten läheisyydestä, sillä etenkin kellertyvämaltoisilla herkkusienillä on taipumus kerätä suuria määriä lyijyä ja kadmiumia, joskin viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että herkkusienten rikastamat raskasmetallimäärät ovat varsin vähäisiä. Kulttuuripaikoilta kerättyjen sienten haittoja voivat olla lähinnä epähygieenisyys ja pölyisyys.

Peltoherkkusienen saattaa sekoittaa muihin kellertyviin herkkusieniin, esim. herkulliseen kuusiherkkusieneen (A. sylvicola) mutta myös tappavan myrkylliseen valkokärpässieneen (Amanita virosa). Peltoherkkusieni tosin on selvä kulttuurilaji – se kasvaa laitumilla, nurmikoilla ja pelloilla, joissa valkokärpässieni ei kasva. Kuusiherkkusienen jalka on melko pitkä ja solakka, ja se kasvaa tuoreissa kuusikoissa paksussa neulaskarikkeessa ja esim. vanhoissa muurahaispesissä. Valkokärpässienen heltat ovat puhtaan valkoiset koko sienen eliniän, sen rengas on hento, repaleinen ja helposti irtoava ja jalassa sillä on väljä tyvituppi, joka tosin huolimattomasti poimimalla jää helposti syvälle sammaleeseen. Herkkusienillä ei ole tyvituppea. Valkokärpässieni tuoksuu raa’alta perunalta, peltoherkkusieni anikselta tai mantelilta. Jos et ole varma lajinmäärityksestä, jätä sieni poimimatta. Valkokärpässieni on tappavan myrkyllinen!

Peltoherkkusieni

Taksonomia

Lahko

Alalahko

Heimo

Suku

Laji