Syötävyys
** – hyvä ruokasieni
Näköislajit
isovoirousku
Lakki
10–20 cm leveä, nuorena kupera, vanhemmiten laakenee, lopulta matalan suppilomainen, reuna pitkään sisäänkiertynyt, pitkäkarvainen, limainen, kosteana vyöhykkeinen. Kullankeltainen, keltainen tai valjunkeltainen. Heltat harvassa, kolo- tai tasatyviset, leveät, kermankellertävät, lakin pintaa vaaleammat.
Jalka
Jykevä, 5–10 cm pitkä, tasapaksu (1,5–3 cm) tai hieman pulleahko, limainen, kuoppalaikkuinen, vaaleankeltainen, täysikasvuisella sienellä ontto.
Malto
Valkoista, kermankeltaista tai vaaleanpunavivahteista, kiinteää, haurasta.
Maitiaisneste
Vetisen valkoista, värjää mallon harmaan violetiksi.
Itiöpölyn väri
Kermankeltainen.
Maku
Mieto, enintään hieman kirpeä.
Haju
Voimakas, raikas.
Kasvupaikka
Tuoreet ja kosteat havu- ja sekametsät, tunturikoivikot, sammalikot. Kuusen ja koivun juurisieni. Koko Suomi.
Satoaika
Elo–syyskuu.
Säilöntä
Suolaus, pakastus.

Keltarousku kasvaa melko yleisenä koko maassa tunturialueita lukuun ottamatta. Sitä löytyy parhaiten tuoreista kangasmetsistä, tunturikoivikoista tai hieman soistuneilta alueilta kuusen ja koivun seuralaisena. Se suosii ravinteista kasvualustaa. Yleensä se kasvaa yksittäin tai muutaman itiöemän ryhminä. Keltarousku on enintään vain hieman kirpeä, joten keittäminen ei ole välttämätöntä. Keltarouskulle riittää nopea ryöppäys tai sen voi paistaa pannulla sellaisenaan.

Keltarouskun voi sekoittaa keltaisten voirouskujen ryhmään, esim isovoirouskuun (L. scrobiculatus). Keltarouskun maitiaisneste on vetisen valkoista ja se muuttaa mallon violetiksi. Myös voirouskujen maitiaisneste on valkoista, mutta jouduttuaan ilman kanssa kosketuksiin maitiaisneste muuttuu nopeasti keltaiseksi. Myös voirouskut ovat keittämisen jälkeen syötäviä ruokasieniä.

Keltarousku

Taksonomia

Luokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji