Syötävyys

O** – keittämisen jälkeen hyvä ruokasieni
Näköislajit

puistoakansieni, tarha-akansieni, ukonsieni, ruskokärpässieni, rusokärpässieni
Lakki

10–15 cm leveä, nuorena munamainen, kasvuvaiheessa laakenee ensin kuperaksi, sitten laakeaksi. Pohjaväri vaaleanharmaanruskea, kauttaaltaan suurien nahkamaisten tummanruskeiden suomujen peittämä. Keskiosa tasaisen tummanruskea. Heltat tiheässä, irtotyviset, valkoiset, kosketuskohdista punertuvat.
Jalka

10–20 cm pitkä, 1–2 cm paksu, hoikka, sileä, vaaleanharmaa, tasapaksu, mutta tyvi sipulimaisesti pullistunut. Rengas iso, valkoinen, kaksinkertainen, irtonainen.
Malto

Valkoista, hohkaista, leikkauspinnoilta oranssinsävyisen punertuvaa.
Itiöpölyn väri

Valkoinen.
Maku

Mieto, hieman hapan tai karvas.
Haju

Hieman tunkkainen.
Kasvupaikka

Ravinteikkaat maat, lehdot, lehti- ja havumetsät, laidunmetsät, metsäniityt, puutarhat, muurahaispesät. Lahottaja. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
Satoaika

Elo–lokakuu.
Säilöntä

Kuivaus, pakastus.

Akansieni kasvaa melko yleisenä Etelä- ja Keski-Suomessa ja harvinaistuu pohjoista kohden. Pohjoisin havainto on tehty Utsjoelta. Akansieni viihtyy pihapiireissä, lehdoissa ja kuusivaltaisissa tuoreissa metsissä, erityisesti neulaskarikkeella. Sen voi löytää isoina kasvustoina myös muurahaispesistä. Akansieni on karikkeen lahottaja, kuten ukonsienikin, eikä ole sidoksissa mihinkään puulajiin.

Vaikka akansieni muistuttaa ulkonäöltään ja ekologialtaan paljolti ukonsientä, sen maku ei vedä vertoja tälle harvalukuiselle ‘puolisolleen’. Akansieni ei ole yhtä imelän makuinen kuin ukonsieni ja huonosti kypsennettynä jopa hieman karvas. Hohkaisen jalan voi pilkkoa keittoon tai kuivattaa ja jauhaa mausteeksi. Akansieni on usein niin kookas, että sieniateriaan riittää jo yksikin sieni. Se saattaa aiheuttaa huonosti kypsennettynä herkkävatsaisille vatsanväänteitä.

Akansienen voi sekoittaa nykyisin omana lajina pidettävään puistoakansieneen (Chlorophyllum rachodes), ukonsieneen (Macrolepiota procera) sekä ruso- (Amanita rubescens) ja ruskokärpässieneen (A. regalis).

Akansieni on ukonsientä hieman pienempi, matalajalkaisempi, sen jalka on sileä ja yksivärisen vaalea. Ukonsienen jalka on tummanruskeiden suomuvöiden kirjavoima. Akansienen malto punertuu leikkauspinnoilta, toisin kuin valkomaltoisen ukonsienen.

Ruso- ja ruskokärpässienellä on jalassa tasaisen vaaleaa väriä ja lakissa vaaleita suojustäpliä tummalla pohjalla, eli toisinpäin kuin akansienellä. Rusokärpässienen malto punertuu kuten akansienenkin.

Ukonsieni on herkullinen ruokasieni sellaisenaan; rusokärpässieni on keittämisen jälkeen hyvä ruokasieni; ruskokärpässieni on myrkyllinen.

Viherhuoneissa, puutarhoissa ja kasvihuoneissa voi löytää kasvavana tarha-akansienen (C. brunneum), jonka lakin suomut ovat tummempia, selvärajaisempia ja lakin pohjaväri valkoisempi. Se punertuu samoin kuin akansienikin. Muualta kuin metsistä löytyvät akansienet kannattaa jättää keräämättä.

Akansieni

Taksonomia

Lahko

Alalahko

Heimo

Suku

Laji