Kasvumuoto ja korkeus
Monirunkoinen pensas. 2–5 m.
Kukka
Pienet, kehättömät hede- ja emikukat eri kukinnoissa. Keltaiset hedekukat muodostavat noin 5 cm pitkän, riippuvan norkon, jotka muodostavat 2–5 norkon ryhmiä. Silmumainen emikukinto pieni (noin 0,5 cm) ja pysty. Emin luotit rihmamaiset, tummanpunaiset. Tuulipölytteinen.
Lehdet
Kierteisesti. Lyhytruotisia, karvaisia, pehmeitä. Lapa leveän vastapuikea–pyöreä, herttatyvinen, lyhytsuippuinen. Laita toissahainen.
Silmut
Munanmuotoisia–pyöreitä, noin 5 mm pitkiä, varjopuolella vihreitä ja punertavia, valonpuolella punaruskeita. Kärki tylppä.
Hedelmä
Yhdislehtisen, kellomaisen, liuskalaitaisen suojuksen (kehdon) ympäröimä isohko (1–2 cm) pähkinä, joita 1–3:n ryhmissä.
Kasvupaikka
Kuivahkot rinnelehdot. Kalkinsuosija.
Kukinta
Maalis–huhtikuu. Kukkii ennen lehtien puhkeamista.

Pähkinäpensas on eteläinen, tuulipölytteinen lämpimien ja suojaisten rinnelehtojen pensas, joka kukkii ennen lehtien puhkeamista. Tavallisesti pensaassa on 10–20 päärunkoa, jotka uusiutuvat tehokkaasti juurivesoista. Varsinkin levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla laji on arka pakkasille ja keväthalloille. Valokasvina se hyötyy ihmisen toiminnasta, mm. hakkuista ja laiduntamisesta. Kuusettuminen onkin pähkinälehdon vakavin uhka.

Pähkinöillä on varsinkin aikaisemmin ollut taloudellistakin merkitystä ja niitä on kerätty yleisesti. Myös metsähiiret, oravat ja närhet syövät niitä mielellään. Siellä, missä pähkinäpensasta on runsaasti, pehmeälehtisistä oksista on tehty saunavihtoja. Villiyrttiharrastajat keräävät pähkinöitä käytettäväksi herkkuruokien kanssa. (‘Oikeat’ hasselpähkinät eli ne, joita ostamme kaupoista, ovat isopähkinäpensaan (Corylus maxima) hedelmiä ja tuodaan meille eteläisemmistä maista.)

Pähkinäpensas

Taksonomia

Luokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji