Kaikki mainitut termit tarkoittavat jonkinlaista piikkiä, mutta mikä on pisin, mikä terävin ja mikä vahvin? Suoria vai käyriä? Ei niin itsestäänselvää. Lajiesimerkit on valittu sellaisista, joiden lajinimiin sisältyy jokin otsikon terävistä sanoista.
Ota. Tarkoittaa ohutta, pientä piikkiä tai vahvaa karvaa; otakärkinen terävää, piikkimäistä, (kehä- tai varsi)lehden reunassa (tai kärjessä) sijaitsevaa. Esimerkkinä otavalvatti ja otakilokki.
Ora. Tarkoittaa vahvaa piikkiä, lähtöisin oksasta tai lehdestä. Melko hyvä esimerkki tämän sivun orapaatsama ja seuraavan sivun oratuomi.
Oka. Ainakin okaruusun ja okakruunuohdakkeen tapauksissa tarkoittaa vankkaa piikkiä.
Piikki. Tarkoittaa terävää yleispiikkiä ilman tarkempää muoto- tai kokomääritelmää. Lajiesimerkkeinä piikkikarhiainen ja piikkisalaatti.
Oraoksainen pensas tai pieni puu. 2–4 m.
Kehä pieni, 4-lukuinen, säteittäinen, noin 4 mm leveä. Hede- ja emikukat eri kukinnoissa. Punaruskeat, usein kalvomaiset terälehdet kellanvihreitä verholehtiä lyhyempiä. Heteitä 4, yhdislehtinen emiö 4-lukuinen. Kukinto harva viuhko lyhytverson lehtihangassa.
Ruodillisia, melko pieniä, kaljuja. Lapa soikea–puikea, vinokärkinen, hammaslaitainen. Hampaat nystykärkisiä. Oksat ja lehdet ovat vastakkain.
Suomullisia, munanmuotoisia–kapean sylinterimäisiä, tummanruskeita.
Musta, kiiltävä luumarja.
Lehtoniityt, lehtoiset kivikkorinteet ja kalliot. Myös koristepensas. Kalkinsuosija.
Kesä–heinäkuu.
Paatsamat (Rhamnus spp.) ovat pensaita tai pienehköjä puita. Suvussa on runsaat sata lajia. Lajeja on runsaimmin Itä-Aasiassa. Euroopasta tunnetuista yli 10 lajista valtaosa on Välimeren alueen kasveja.
Orapaatsama kasvaa tavallisesti runsaskalkkisilla ja kuivilla kasvupaikoilla. Sillä on sekä lyhyt- että pitkäversoja, ja kasvunsa lopettaneiden haarojen kärjissä on teräviä oraoksia. Vanhemmiten orapaatsamasta tulee puumainen, tiheä ja piikkinen sekä rungoltaan mutkainen ja muhkurainen pensas.
Orapaatsaman mustat marjat ovat myrkyllisiä, toisaalta niitä on ainakin Keski-Euroopassa käytetty mm. ulostuslääkkeenä. Orapaatsama on myös värikasvi; kuoresta saadaan keltaista ja marjoista kypsyysasteesta riippuen vihreää, keltaista tai punaista väriä. Puuaines on kovaa ja parkkihappoista ja sitä on käytetty hienoissa sorvaus- ja puusepäntöissä.
Joillekin päiväperhostoukille paatsamalajimme maistuvat aivan erityisesti. Sekä ora- että korpipaatsama ovat sitruunaperhosen (Gonepteryx rhamni) ja paatsamasinisiiven (Celastrina argiolus) toukkien ravintokasveja.
Kaikki mainitut termit tarkoittavat jonkinlaista piikkiä, mutta mikä on pisin, mikä terävin ja mikä vahvin? Suoria vai käyriä? Ei niin itsestäänselvää. Lajiesimerkit on valittu sellaisista, joiden lajinimiin sisältyy jokin otsikon terävistä sanoista.
Ota. Tarkoittaa ohutta, pientä piikkiä tai vahvaa karvaa; otakärkinen terävää, piikkimäistä, (kehä- tai varsi)lehden reunassa (tai kärjessä) sijaitsevaa. Esimerkkinä otavalvatti ja otakilokki.
Ora. Tarkoittaa vahvaa piikkiä, lähtöisin oksasta tai lehdestä. Melko hyvä esimerkki tämän sivun orapaatsama ja seuraavan sivun oratuomi.
Oka. Ainakin okaruusun ja okakruunuohdakkeen tapauksissa tarkoittaa vankkaa piikkiä.
Piikki. Tarkoittaa terävää yleispiikkiä ilman tarkempää muoto- tai kokomääritelmää. Lajiesimerkkeinä piikkikarhiainen ja piikkisalaatti.