Metsäpäästäinen

• Samannäköisiä lajeja

  Idänpäästäinen, Kääpiöpäästäinen, Mustapäästäinen, Vaivaispäästäinen, Vesipäästäinen

• Koko

  Pieni nisäkäs, keskikokoinen päästäinen. Pää 1,8–2 cm, pää ja ruumis 5–9 cm, häntä n. 3–5,5 cm, paino 6–12 g. Ruumiinpaino pienenee talvella.

• Yleiskuvaus

  Jonkin verran pitkänenäistä hiirtä ja myyrää muistuttava pikku nisäkäs. Lieriömäinen ruumis, lyhyet jalat. Turkki selkäpuolelta tummanruskea tai musta, kyljet vaaleanruskeat, vatsapuolelta harmaanvalkea. Pitkä, suippo kuono, punakärkiset hampaat, pienet silmät, lyhyet, pyöreät korvat. Ohut häntä yli puolen ruumiin mittainen, päältä tumma (selän värinen), alta vaalea (vatsan värinen).
  Sorex suvun päästäisiä on vaikea erottaa toisistaan. Metsäpäästäinen on suurempi kuin vaivais- ja kääpiöpäästäinen ja sillä on vaaleampi turkki ja ja jyrkempi väriraja selän ja vatsan välillä kuin mustapäästäisellä, mutta se muistuttaa suuresti idänpäästäistä.

• Liikkuminen

  Juoksu nopeaa ja touhukasta, käyttää aktiivisesti kuonoaan ympäristön tutkimiseen. Hyvä kiipeilijä, osaa uida, muttei niin hyvin kuin vesipäästäinen. Lumessa (pari)loikkaa.

• Jäljet

  Päästäisen jaloissa on viisi kynnellistä varvasta ja kuusi anturaa. Jäljet ovat hyvin pieniä ja kesällä harvoin löydettävissä. Talvella pariloikassa hangella loikkavälin pituus on 4–10 cm. Häntä jättää yhtenäisen jäljen askelten keskelle.

• Pesä

  Kupolimainen pesä on tehty heinistä, lehdistä ja sammalista, ja siinä on useita sisäänkäyntejä. Pesä voi olla esimerkiksi kannon tai kivien alla tai maakäytävässä.

• Lisääntyminen

  1–3 pesuetta kaudessa, 3–10 poikasta (keskimäärin 6–7) pesueessa, syntyvät sokeina ja karvattomina. Paino 0,4 g. Vieroitetaan 22–25 päivän ikäisinä.

• Äänet

  Korkeataajuista viserrystä, kirkaisee ahdistettuna.

• Ravinto

  Monenlaisia selkärangattomia: matoja, kotiloita, etanoita, kovakuoriaisia, hämähäkkejä, siiroja. Syö myös raatoja, kohdalle osuneen linnunpesän munat ja kasviravintoakin (erityisesti siemeniä).

• Jätökset

  Pieni lieriömäinen, musta papana, sisältää saalishyönteisten kitiinikuoren palasia.

• Uhanalaisuus

  Rauhoitettu.

Metsäpäästäinen on metsämyyrän jälkeen Suomen yleisin nisäkäs (arvioitu lukumäärä noin 150 miljoonaa), mutta yleisyydestään huolimatta melko harvoin nähty. Laji esiintyy koko maassa monenlaisissa ympäristöissä, missä vain on riittävä aluskasvillisuus, esim. pensaikoissa, metsissä ja puutarhoissa. Päästäisillä on hyvin nopea aineenvaihdunta, ja siksi niiden on syötävä säännöllisesti, vähän väliä. Päästäiset ovat aktiivisia päivät läpeensä, kerrallaan 1–2 tuntia liikkeessä, välillä pieniä lepotaukoja. Aktiivisuus vähenee huomattavasti talvella, jolloin päästäiset viettävät aikansa enimmäkseen maan alla. Metsäpäästäisen reviiri on laajuudeltaan 300–3000 m², riippuen ympäristöstä ja vuodenajasta.