Samannäköisiä lajeja

Mäyrä, Supikoira
Koko

Kookkain näätäeläin Euroopassa, säkäkorkeus 40–45 cm, pää 13–14 cm, pää ja ruumis 65–85 cm, häntä 15–25 cm, paino 8–28 kg. Koiraat (keskimäärin 17 kg) suurempia kuin naaraat (keskimäärin 13 kg).
Yleiskuvaus

Suuri, raskastekoinen näätäeläin, yksi neljästä suurpedostamme (muut ovat karhu, susi ja ilves). Tiheä, pitkäkarvainen, tummanruskea turkki, kyljissä kellanruskeat juovat. Litteä pää, suippeneva kuono, silmät pään etuosassa, pienet pyöreähköt korvat pään sivuilla. Häntä lyhyt–keskimittainen, tuuhea. Jalat lyhyehköt, voimakkaat, käpälät suuret, leveät.
Liikkuminen

Kanta-astuja. Kävelee ja loikkii etsiessään ruokaa, mutta pelästyneenä voi laukata nopeasti. Kiipeää ja ui.
Jäljet

Munanmuotoiset, viisi varvasanturaa (sudella ja ilveksellä 4), selvät kynnenjäljet. Etukäpälät 12–16 cm, takakäpälät 8–10 cm. Vaikka ahmalla on viisi varvasta kaikissa käpälissä, yhden varpaan jälkeä ei usein pysty erottamaan. Silloin jäljen voi sekoittaa suden jälkeen. Askelväli 60–120 cm; laukassa jäljet ovat ryhmittäin viistosti menosuuntaan.
Pesä

Kallionkoloissa, kivilouhoksissa, usein syvässä lumikuopassa tai pitkän lumikäytävän päässä lumiluolassa.
Lisääntyminen

Parittelu huhti–elokuussa. Kantoaika noin 35 vrk. Poikaset, 1–4, syntyvät viivästyneen sikiönkehityksen vuoksi vasta helmi–maaliskuussa lumipesään. Pennut sokeita, valkoisia, tiheäkarvaisia, paino noin 100 g. Itsenäisiä noin 6 kuukaudessa. Sukukypsiä seuraavana vuonna.
Äänet

Suuri äänikirjo, mm. urahtelee ja vikisee. Yleensä hiljainen, häirittynä murisee ja sähisee.
Ravinto

Kaikkiruokainen: jyrsijöitä, lintuja ja niiden munia, selkärangattomia, marjoja. Voi hyökätä myös suurempien eläinten kimppuun; raadot erityisen tärkeitä talvisaikaan: syö mm. ilveksen ja suden tappamia poroja.
Syömäjäljet

Saattaa tappaa enemmän kuin jaksaa syödä, joten joskus löytyy osittain syötyjä raatoja. Varastoi saalista.
Jätökset

Pitkiä, käyriä, 15 × 2 cm, saaliseläinten karvoja näkyvissä.
Uhanalaisuus

Erittäin uhanalainen, rauhoitettu. (Vuonna 2017 ja 2018 myönnettiin poronhoitoalueella 8 ahman metsästyslupaa vahinkojen vähentämiseksi.)

Ahmaa tavataan Euroopassa Suomen lisäksi Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä. Suomessa ahmalla on ollut varsin laaja levinneisyys, mutta suuresti vainottuna eläimenä sen levinneisyysalue on supistunut ja laji on nykyään erittäin harvinainen, vaikka lukumäärä onkin nousussa. Ahma on ollut suojeltu vuodesta 1982, jolloin niiden lukumäärä oli vain muutama kymmenen yksilöä. Vuoden 2020 alussa ahmojen lukumäärä koko Suomessa oli 385–390 yksilöä, ja nykyisin 450, niistä 40 % Lapin poronhoitoalueilla. Vaikka ahma onkin rauhoitettu, tappolupia voidaan myöntää poronhoitoalueilla. Koko Euroopassa ahmojen lukumäärä on noin 2.300.

Ahma esiintyy Pohjois- ja Itä-Suomessa erämaisilla metsä- ja tunturialueilla mahdollisimman kaukana ihmisasutuksista, eteläisimmät Etelä-Pohjanmaalla ja Keski-Suomen pohjoisosissa. Ahmat ovat solidaarisia päiväeläimiä (paitsi lisääntymisaikana). Ne eivät nuku talviunta. Niiden elinpiiri on hyvin laaja, naarailla 50–150 km², uroksilla jopa 2.000 km²; koiraat voivat vaeltaa 1.000 km:n matkoja 45 km:n päivävauhdilla.

Ahma

Taksonomia

Lahko

Heimo

Alaheimo

Suku

Laji