0:00
0:00
Leukistinen liejukana

© Copyright: Kuvat: Jari Peltomäki, Jouko Lehmuskallio. Äänitys: Jan-Erik Bruun. All rights reserved.

Liejukana

Gallinula chloropus

  • Heimo: Rantakanat – Rallidae
  • Yleiskuvaus: Kyyhkynkokoinen, melko pitkäpyrstöinen, kosteikoilla viihtyvä lähinnä nokikanaa muistuttava rantakana. Nokka punakeltainen. Reunimmaiset pyrstön alapeitinhöyhenet valkoiset ja keskimmäiset mustat.
  • Koko: Pituus 27–31 cm, siipien kärkiväli 50–55 cm, paino 190–490 g. Koiras kookkaampi.
  • Pesä: Vesikasvien ja pajun oksien varaan punottu korkeahko korimainen pesä, jossa matala syvennys. Kuivalla maalla tai kelluvaksi rakennettu. Rakennettu saatavilla olevasta kasvimateriaalista, usein pesälle johtaa sillantapainen rakennelma.
  • Pesiminen: Munii huhtikuun loppupuolella 3–11 munaa. Molemmat emot hautovat, haudonta-aika 19–22 vrk. Poikaset lentokykyisiä 56 vrk:ssa. Poikaset kuoriutuvat eriaikaisesti, koiras ottaa hoitoonsa ensiksi kuoriutuneet. Poikaset lähtevät pesästä heti kuoriuduttuaan. Jo viikon ikäisinä ne ovat riippumattomia emoistaan. Emot puolustavat pesää ja myöhemmin poikasia raivokkaasti ja hyökkäävät empimättä itseään isompienkin tunkeilijoiden kimppuun.
  • Esiintyminen: Tavataan harvalukuisena pesijänä Etelä-Suomen parhailla lintujärvillä ja lammilla. Aukkoisesti lajia esiintyy aina Lappia myöten. Suomen kannaksi arvioitu 50–200 paria. Keski-Euroopassa yleinen puistolintu.
  • Muutto: Yömuuttaja. Syysmuutto syys–marraskuussa, kevätmuutto maalis–huhtikuussa. Talvehtii Länsi- ja Etelä-Euroopassa, satunnaisesti Suomessakin.
  • Ravinto: Erilaiset vesi- ja rantakasvit, selkärangattomat eläimet.
  • Ääni: Soidinääni pulputtava ”bk-bk-bk, bk-bk-bk”, jota seuraa usein kimeä kiljunta. Tavallisin ääni kurlaava korahdus ”krrr”.
  • Uhanalaisuus: Vaarantunut, rauhoitettu.

Liejukana muistuttaa nokikanaa, mutta on pienempi ja hoikempi. Yleisväriltään liejukana on tumman siniharmaan ja selkäpuolelta oliivinruskea. Alaperä on valkoinen, kyljissä on silmiinpistävä valkoinen pitkittäisjuova. Nokantyvi ja otsakilpi ovat kirkkaan punaiset. Nuori lintu on harmaanruskea, vaaleakurkkuinen ja ilman punaista otsakilpeä. (Alaperä ja kylkien valkoinen juova ovat samanlaiset kuin aikuisellakin.)

Liejukanan koivet ovat kellertävät–vihertävät; varpaat ovat erittäin pitkät, vanhalla linnulla sääressä on punakeltainen rengas ja nuorella linnulla kellertävä säärijuova. Vanhan liejukanan nokka on kirkkaanpunainen, nuoren vihertävän ruskea. Silmän värikalvo on aikuisella linnulla punainen ja nuorella ruskea.

Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page