Ensimmäisessä ’oikeassa’ lintutieteellisessä teoksessa Ornithologia vuodelta 1676 (John Ray, Francis Willughby) lapasorsa tunnettiin nimellä Anas platyrhynchos altera sive clypeata Germanis dicta (’sorsa, joka on leveänokkainen tai jolla saksalaisten mukaan on kaulassa kilven kaltainen värirengas’). Ray antoi lapasorsalle sen englanninkielisen nimen shoveller, ‘lapioitsija’.
Raskastekoinen, lyhytkaulainen puolisukeltaja. Molemmat sukupuolet kaikissa puvuissa tunnistaa lajilleen suurikokoisesta nokasta, joka saa linnun vaikuttamaan etupainoiselta niin uidessa kuin lennossakin.
Pituus 44–52 cm, siipien kärkiväli 73–82 cm, paino 490–740 g.
Avoimessa maastossa lähellä rantaa heinikossa. Ainekset kuivaa heinää ja tummia untuvia.
Munii toukokuussa 9–11 munaa. Vain naaras hautoo, haudonta-aika 22–28 vrk. Poikaset oppivat lentämään noin 7 viikon ikäisinä. Poikaset pesäpakoisia, etsivät itse ravintonsa jo hyvin nuorina, mutta pysyvät poikueena naaraan seurassa.
Pesii matalilla ja ravinteisilla lintujärvillä lähinnä Etelä- ja Keski-Suomessa ja rannikolla. Suomen pesimäkannaksi arvioitu noin 10.000 paria.
Pääosin yömuuttaja. Syysmuutto elo–lokakuussa, paluu huhti–toukokuussa. Talvehtii Länsi-Euroopassa, Välimeren maissa ja Afrikassa.
Kasvinosat, selkärangattomat eläimet.
Koiraan keväthuuto nuhainen louskutus ”flöd-flöd”. Naaraan rääkätys kaksitavuinen ”ää-äh”.
Riistalintu. Muiden riistalintujen tapaan rauhoitettu metsästysajan ulkopuolella. Uhanalaisuusluokka: Elinvoimainen.
Lapasorsa kuuluu riistalintuihimme (joita yhteensä on 26 lajia, niistä puolet eli 13 sorsalintuja). Lapasorsa on tanakka ja lyhytkaulainen. Sillä on iso, leveä ja lusikkamainen nokka. Juhlapukuisen lapasorsakoiraan tuntee räikeänvärikkäästä puvusta. Pää on vihreänmusta ja rinta valkoinen. Mustan peräpään ja kuparinruskean vatsan välissä on valkoinen laikku. Keskikesästä loppusyksyyn lapasorsakoiras on peruspuvussaan naaraslapasorsan näköinen. Varmimmin se on tunnettavissa koiraaksi vaaleansinisistä siiven peitinhöyhenistä ja epäselvästä puolikuun muotoisesta laikusta silmän ja nokan välillä.
Naaraspukuinen lapasorsa (aikuinen naaras ja nuori lintu) on kauttaaltaan tasaisen ruskeankirjava. Kaikissa puvuissa lapasorsan siipien etureuna on siniharmaa ja siipipeili on vihreä ilman valkoista takareunaa. Koivet ovat oranssinpunaiset tai ruskeat. Juhlapukuisen koiraan nokka on musta, mutta muuttuu peruspuvussa ruskeaksi. Naaraspukuisen lapasorsan nokka on vihertävänruskea kellertävin reunuksin. Silmän värikalvo on koiraalla punakeltainen ja naaraalla ruskea.
Ensimmäisessä ’oikeassa’ lintutieteellisessä teoksessa Ornithologia vuodelta 1676 (John Ray, Francis Willughby) lapasorsa tunnettiin nimellä Anas platyrhynchos altera sive clypeata Germanis dicta (’sorsa, joka on leveänokkainen tai jolla saksalaisten mukaan on kaulassa kilven kaltainen värirengas’). Ray antoi lapasorsalle sen englanninkielisen nimen shoveller, ‘lapioitsija’.