Siperianmaksaruoho

Phedimus aizoon
© Tekijänoikeus: Jouko Lehmuskallio
  • Tieteellinen synonyymi

    Sedum aizoon

  • Kasvumuoto

    Monivuotinen ruoho. Juurakko hoikka.

  • Korkeus

    20–40 cm. Varsi pysty, särmikäs, tyveltä ruskeanpunainen.

  • Kukka

    Teriö säteittäinen, keltainen, n. 2 cm leveä; terälehtiä viisi, 7–9 mm pitkiä. Verholehtiä 5, eripituisia, tylppiä. Heteitä 10. Emiö erilehtinen, emejä 5. Kukinto tiheä, lehtien ympäröimä viuhko.

  • Lehdet

    Kierteisesti, ruodittomia. Lapa suikea, kiilatyvinen, tav. sahalaitainen, litteä, möyheä, kalju.

  • Hedelmä

    Monisiemeninen tuppilo, joita 5 yhdessä.

  • Kasvupaikka

    Kalliot, muurit, tienvarret. Koristekasvi, joskus villiytynyt.

  • Kukinta

    Kesä–heinäkuu.

Suomen luonnossa esiintyy alkuperäisinä luonnonkasveina kahdeksan lajia maksaruohoja. Lisäksi meille on tuotu kivikkopuutarhojen koristukseksi koko joukko maksaruoholajeja, joista monet säilyvät istutuspaikallaan vaikka talo olisi jo aikaa sitten lahonnut tai enää sammaloituneista kivijalan palasista havaittavissa. Puutarhaan istutettu juurakko saattaa vuosikymmenten tai peräti vuosisatojen aikana muodostaa omia aikojaan suuren kloonikasvuston, hivuttautua tontin ulkopuolellekin lähikallioille, joutomaille ja niin edelleen.

Siperianmaksaruoho on kotoisin Itä-Siperiasta. Komean tummankeltaisten kukintojensa takia sitä on pitkään viljelty meillä puutarhakasvina ja paikoin se on karannut omille teilleen kuiville, hiekkaisille paikoille. Nykyään sitä istutetaan harvoin, vaikka se on koristekasvina yksi parhaista maksaruohoista. Jäykän pystyjä varsia ei kannata leikata syksyllä, sillä ne ovat kauniita talventörröttäjiä usein oranssinvärisine hedelmystöineen.

Mongolianmaksaruoho & Kamtsatkanmaksaruoho

Phedimus hybridus & Phedimus kamtschaticus
(Sedum hybridum & Sedum kamtschaticum)

Siperianmaksaruohon lähisukulainen mongolianmaksaruoho ei ole risteymä, vaikka lajin tieteellinen nimi sellaista antaisikin ymmärtää. Laji kasvaa luonnonvaraisena Siperiassa ja Mongoliassa, läntisimmillään hieman Uralin länsipuolella. Sen erottaa muista meikäläisistä ja meille kotitutuneista maksaruohoista helposti lyhyehköjen, rennohkojen varsien ja keltaisten kukkien perusteella. Sen voi kuitenkin sekoittaa helposti moniin eksoottisiin Kaukoidän maksaruoholajeihin ja usein sitä myydään lähisukuisen kamtsatkanmaksaruohon nimellä ja päinvastoin. Myös tämän itäaasialaisen lajin voi paikoin tavata enemmän tai vähemmän villiytyneenä puutarhakarkulaisena luonnossamme.

Levinneisyyskartta: Lampinen, R. & Lahti, T. 2021: Kasviatlas 2020. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki.