Alalajit

Etelänsiankärsämö (ssp. millefolium)
Pohjansiankärsämö (ssp. sudetica, synonyymi ssp. alpestris)
Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho. Maarönsyllinen.
Korkeus

20–70 cm. Varsi vaihtelevasti pehmeäkarvainen. Ryydintuoksuinen.
Kukka

Kukat muodostavat alle 5 mm leveitä, kukkamaisia mykeröitä. Mykerön laitakukat (4–6 kpl) valkoisia (joskus vaalean- tai purppuranpunaisia), kielimäisiä, lähes pyöreitä, kärjestä epäselvästi 2-hampaisia emikukkuia; kehräkukat valkeita, torvimaisia, pieniä, 2-neuvoisia. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehto kapeahko, kehtosuomuja muutama rivi, pinnanmyötäisesti karvaisia. Mykeröt tiheänä, huiskilomaisena ryhmänä.
Lehdet

Kierteisesti, yleensä ruodittomia. Lapa 2–3 kertaan pariliuskainen tai -lehdykkäinen, liuskat kapeita, otakärkisiä, harvakseen pitkäkarvaisia.
Hedelmä

Sileä, kapea- ja paksupalteinen pähkylä.
Kasvupaikka

Niityt, pientareet, pihat, nurmikot, pellot, laitumet, joutomaat, rannat.
Kukinta

Heinä–lokakuu.

Siankärsämö on meillä Suomessa muinaistulokas ja yksi kaikkein tutuimpia niittykasvejamme, mistä kertoo kansanomaisten nimien suuri määrä, hauskimpina kenties pyörtänäpörrö, kuperkeikka, nenätiisti, pellonvaivain, akantupakki ja kaljanen. Siankärsämö kasvaa yleisenä hyvin monenlaisissa ihmistoiminnan muokkaamissa avoimissa ympäristöissä. Metsälaidunnuksen jäljiltä se voi kasvaa umpimetsässäkin ja on kulkeutunut myös metsäteiden varsille. Toisaalta se saattaa levitä laajoiksi laikuiksi taajaan leikatuille nurmikoillekin, missä se ei tosin pääse kukkimaan.

Kärsämöitten suvun nimi Achillea viittaa antiikin Kreikan tarustossa seikkailleeseen haavoittumattomaan sankariin, Akilleukseen. Siankärsämöä on käytetty jo kauan lääkintään, esimerkiksi kouristuksiin, tulehduksiin ja huonosti paranevien haavojen hoitoon. Se estää myös hien hajun muodostumista ja kasvista valmistettu uute estää kynsisientä aiheuttavan sienen kasvua. Myös teen aineksena siankärsämö on meillä melko suosittu ja villiyrttinäkin sitä käytetään. Kaikille laji ei kuitenkaan sovi: osa ihmisistä saa ihottumaa jo kasvin koskettelusta. Sisäisesti nautittuna ylisuuret annokset aiheuttavat huimausta ja päänsärkyä. Siankärsämön teho perustuu kasvin sisältämiin karvasaineisiin ja haihtuvaan öljyyn, joka aiheuttaa verson tyypillisen ryydintuoksun. Kukat tuoksuvat tympeältä, mikä on tyypillistä kärpäsiä ja kovakuoriaisia houkutteleville kasveille. Osa pölyttyneisiin kukkiin muodostuneista siemenistä leviää vasta talvella tuulen kuljettamina hangen pintaa pitkin. Talventörröttäjiksi jäävien varsien siemensadosta ottavat osansa myös punatulkku, urpiainen ja monet muut pikkulinnut.

Etelä- ja Keski-Suomessa vallitsevan etelänsiankärsämön (ssp. millefolium) tilalle tulee pohjoisempana pohjansiankärsämö (ssp. sudetica), tosin nimialalajiakin kasvaa Lapissa yleisesti tulokkaana. Lapin siankärsämö saattaa olla jääkauden aikana Pohjois-Venäjällä kehittynyt muoto, joka vetäytyvää jäätikköä seuraillen on levinnyt pohjoisen Suomen jokivarsille. Toisinaan luonnossa kasvaa myös punakukkaista siankärsämöä, joka ei ole oma lajinsa tai edes alalajinsa vaan perinnöllinen muoto, joka poikkeaa tavallisesta siankärsämöstä ainoastaan väriltään. Se on yleisempi pohjansiankärsämössä ja sitä käytetään myös pihoilla koristekasvina.

Siankärsämö

Taksonomia

Heimo

Alaheimo

Tribus

Suku

Laji