Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho.
Korkeus
15–50 cm. Varsi rento(–koheneva), kalju–harvakarvainen, rönsyllinen, rönsyt nivelkohdista juurehtivia.
Kukka
Teriö säteittäinen, kullankeltainen, kiiltävä, 15–30 mm leveä; terälehtiä yleensä 5, verholehtiä pidempiä. Verholehtiä 5, siirottavia, karvaisia. Kukkapohjus karvainen. Heteitä monta. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukat yksittäin tai harsuina viuhkoina, kukkaperät uurteisia, karvaisia.
Lehdet
Kierteisesti, tavallisesti pitkäruotisia. Lapa kolmiomainen, usein pinnanmyötäisesti karvainen, 3-lehdykkäinen tai joskus päätölehdykkäisesti parilehdykkäinen, lehdykät 3-halkoisia, pyöreähampaisia, keskilehdykkä pitkäruotinen, sivulehdykät lyhytruotisia.
Hedelmä
Noin 3 mm pitkä, vaalean- tai tummanruskea pähkylä, kärjessä n. 1 mm pitkä, hieman käyrä ota. Pähkylöitä useita yhdessä.
Kasvupaikka
Kosteat niityt, pellot, ojanvarret, rannat, rantalehdot, tulvametsät, korvet, lähteiköt, joutomaat, istutukset, pihat.
Kukinta
Kesä–elokuu.

Rönsyleinikin voi tavata Suomessa kaikkialla Hangosta Kilpisjärvelle tai Utsjoelle saakka. Se on alun perin kasvanut kosteikoilla kuten rannoilla ja luhdissa. Leinikkien sukunimi Ranunculus ’pieni sammakko’, sopiikin hyvin kosteisiin kasvupaikkoihin mieltyneelle lajille. Rönsyleinikin matalan maanmyötäinen kasvutapa on sille niin tunnusomainen, että tieteellisen nimen antajakin on kiinnittänyt asiaan huomiota: lajinimi repens tulee latinan sanasta repere, ’ryömiä’. Muita hyviä tuntomerkkejä ovat lehtien pitkäruotinen keskiliuska ja uurteiset kukkaperät.

Useimmille rönsyleinikki lienee tuttu pihoilta, puutarhoista ja ojanvarsilta. Rikkakasvikannat ovat ilmeisesti ainakin osittain kulkeutuneet maahamme ihmisen mukana, ensimmäiset varmaan jo esihistoriallisella ajalla. Ne ovat usein alkuperäistä luonnonmuotoamme matalampia ja maanmyötäisempiä. Nopeasti ja tehokkaasti leviävä rönsyleinikki aiheuttaa usein puutarhurille harmaita hiuksia kasvattamalla pintarönsyjään istutusten keskelle. Toisaalta lajin kerrannaiskukkaista muotoa (var. hortensis) viljellään aivan tarkoituksella koristekasvina.

Rönsyleinikin pääasiallinen leviämistapa on kasvullinen rönsyily: suurikin kasvusto saattaa olla yhtä ja samaa yksilöä. Laajalle rönsyilleen kloonin lähimmät lajitoverit saattavat olla jopa pölyttäjähyönteisten ulottumattomissa. Sisäsiittoisena rönsyleinikin siementuotanto jää alhaiseksi ja suuri osa tuotetuista siemenistä joutuu joka tapauksessa maassa siemensyöjien ruoaksi tai erilaisten mikrobien hajottamaksi. Toisaalta siemenet voivat lintujen mukana levitä kauaskin emokasvista ja siemenet säilyttävät itämiskykynsä selvästi kauemmin kuin rönsyleinikin lähilajeilla.

Rönsyleinikki

Taksonomia

Heimo

Alaheimo

Tribus

Suku

Laji