Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho. Juurakko pitkä ja paksu, suikertava tai kelluva.
Korkeus

20–40 cm. Varsi kalju.
Kukka

Teriö säteittäinen, valkoinen, ulkopinnalta vaaleanpunertava, 14–16 mm leveä, yhdislehtinen, hieman suppilomainen, sisäpinnalta tiheään ripsikarvainen, 5-liuskainen, liuskat teräväkärkisiä, taakäänteisiä. Verhiö 5- (harvoin 6) liuskainen. Heteitä 5, violetteja. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto terttu.
Lehdet

Kierteisesti, pitkäruotisia, tav. vain 2–3 kpl. Lapa 3-lehdykkäinen, lehdykät ruodittomia, soikeita–vastapuikeita, ehytlaitaisia, kaljuja.
Hedelmä

Pallomainen, 1-lokeroinen, monisiemeninen kota.
Kasvupaikka

Vetiset korvet, nevat, suoallikot, ojat, umpeenkasvavien lampien ja järvien reunukset.
Kukinta

Kesä–heinäkuu.

Kansan keskuudessa raate on usein yhdistetty apiloihin (Trifolium), vaikkei kasveilla olekaan mitään yhteistä kolmilehdykkäisiä lehtiä lukuun ottamatta. (Ruotsinkielinen lajinimi onkin vattenklöver eli vesiapila.) Raatteella on kahdenlaisia kukkia: toisilla emin vartalo on pitkä ja heteet lyhyet, toisilla vartalo lyhyt ja pitkät heteet työntyvät ulos. Järjestely edistää ristipölytystä, sillä pitkäheteisten kukkien siitepöly voi hedelmöittää vain pitkäluottisia kukkia ja päinvastoin. Pölyttäjinä toimivat kimalaiset ja muut mesipistiäiset, joita raate houkuttelee kauniilla kukillaan. Kukkiva raate on Suomen luonnon hurmaavimpia kaunottaria: teriön sisäpinnalla kasvavat ripsikarvat tekevät kukasta hyvin koristeellisen. Karvojen tehtävä lienee suojella kukan mesivarastoa pölytyksen kannalta hyödyttömien pikkuhöntiäisten lähentelyiltä. Siementuotanto on vaihteleva: laajakin kasvusto saattaa olla yhtä ja samaa kasvullisesti levittäytynyttä yksilöä, jolloin siemeniä ei kehity lainkaan.

Raatteen kukinnot koristavat vain hyvin märkiä ja upottavia paikkoja – raatekatoksen alla saattaa lainehtia silkkaa vettäkin, jonka pinnalla kasvi kelluu ilmaa sisältävän hohkaisen juurakkonsa varassa. Kasvupaikan kuivahtaessa tai peittyessä yhtenäiseen rahkasammalikkoon, raate lakkaa vähitellen kukkimasta säilyen pitkään pelkkinä lehtinä. Pohjoisen vetiset avosuot tarjoavat raatteelle otollisimmat olot. Sopivien kasvupaikkojen määrä vähenee kohti pohjoista Lappia ja myös etelää. Kelvolliset kasvupaikat ovat enimmäkseen pienenpuoleisia suonlaiteita, umpeenkasvavien lampien reunuksia ja metsämaan kosteita painanteita. Etelä-Suomessa laji on menettänyt koko joukon kasvupaikkojaan ojituksen vuoksi.

Useimmille nykysuomalaisille raate lienee jäänyt tuntemattomaksi, sen verran hankalakulkuisissa paikoissa se kasvaa. Kasvin raate-nimi liittynee vanhaan suomalaiseen sanaan raatikko, joka tarkoittaa yleisesti ottaen vaikeakulkuista maastoa, kuten upottavaa suota. Entisaikaan suomalaiset ovat selvästi tunteneet raatteen ja osanneet käyttääkin tätä luonnonkasvia: pula-aikoina juurakoita on syötetty karjalle ja jauhettu leipäjauhojenkin jatkeeksi.

Raatteen heimosta voi Suomessa tavata toisenkin lajin, haitalliseksi vieraslajiksi luokitellun lammikin.

Raate

Taksonomia

Luokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji