Kasvumuoto

Monivuotinen varpu. Juurakollinen.
Korkeus

5–30 cm. Varsi koheneva–pysty, niukkahaarainen, puutunut.
Kukka

Teriö kellomainen–ruukkumainen, valkoinen–punertava, 5–8 mm pitkä, yhdislehtinen, 4-liuskainen. Verholehtiä 4. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, kukasta esiintyöntyvä. Heteitä 8 tai 4. Kukinto lyhyt, tiheä latvaterttu; kukat nuokkuvia.
Lehdet

Kierteisesti, lyhytruotisia, talvehtivia. Lapa leveänsoikea–vastapuikea, suipohko–lanttokärkinen, ehyt–huomaamattomasti hammaslaitainen, nahkea, päältä tummanvihreä ja kiiltävä, alta vaaleanvihreä ja tummapilkkuinen, sivusuonet selvästi erottuvat.
Hedelmä

Pallomainen, 5–8 mm pitkä, punainen, kiiltävä, mehevä, makea, hapahko (pohjus)marja.
Kasvupaikka

Kuivat, tuoreet ja lehtomaiset kangasmetsät, korvet, rämeet, kalliot, tunturikankaat, pellonpientareet, tienvarret.
Kukinta

Kesä–heinä(–elo)kuu.

Puolukka on runsas etenkin valoisissa ja kuivahkoissa kangasmetsissä – tämä metsätyyppi onkin nimetty puolukkatyypin (VT) metsäksi. Puolukka on lisäksi kuivahkojen kankaiden indikaattorilaji. Puolukka on arvokkain, satoisin ja eniten kerätty luonnonmarjamme, jota poimitaan paljon sekä kotikäyttöön että myyntiin. Vuotuinen keräyssato on jopa 100 miljoonaa kiloa (myyntiin 5-10 milj. kg), mutta silti metsiimme jää moninkertainen määrä marjoja. Ihmisen lisäksi monet metsäneläimet ovat kiinnostuneita puolukoista: nisäkkäistä karhu lienee tunnetuimpia marjastajia, mutta jopa suden ja näädän tapaiset pedot höystävät liharuokaansa puolukoilla. Erityisen hyvä puolukkasato viivyttää jopa lintujen muuttoa ja kangasmetsien rastaat lähtevät liikkeelle vasta varpujen peittyessä lumen alle. Hyvää satovuotta seuraa väistämättä huonohko: runsaan marjasadon kasvatus vie varvun voimat ja kukinta ja marjonta jäävät seuraavana vuonna heikommiksi. Mustikkaan verrattuna puolukkasato on kuitenkin varmempi: puolukka kukkii paria viikkoa myöhemmin, jolloin säät ovat vakaammat ja hyönteiselämä yleensä runsaampaa. Tärkeimpiä pölyttäjiä ovat mesipistiäiset – mehiläiset ja kimalaiset – joskin kukissa käy paljon muitakin hyönteisiä kärpäsistä kovakuoriaisiin.

Puolukan ilmaversot elävät vain joitakin vuosia ja yksittäinen juurakko voi saavuttaa parinkymmenen vuoden kunnioitettavan iän, mutta itse puolukkakasvi voi olla jopa satojen vuosien ikäinen nestori: samalla kun vanhimmat osat lahoavat, kärki jatkaa kasvuaan ja työntää yhä uusia ilmaversoja kankaalle. Kasvin ikää voi arvioida sen koosta: laikku laajenee noin neliödesimetrin verran vuodessa ja suurikin puolukkalaikku voi olla yhtä yksilöä. Puolukan kulonsieto on hyvä, eivätkä hakkuutkaan sitä täysin hävitä, joten varpu saattaa olla ympäröivää metsääkin iäkkäämpi.

Puolukan saattaa sekoittaa sianpuolukkaan (Arctostaphylos uva-ursi). Molempien lehdet ovat vastapuikeita, sianpuolukan kapeampia ja alta pilkuttomia. Sianpuolukan kuivan jauhoiset marjat ovat syötäväksi kelpaamattomia. Molemmat säilyttävät lehtensä yli talven, toisin kuin syksyllä lehtensä pudottava mustikka.

Puolukka

Taksonomia

Heimo

Alaheimo

Tribus

Suku

Laji