Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho. Rönsyllinen.
Korkeus

30–100 cm. Varsi koheneva, haarova, 4-särmäinen, nivelkohdista turvonnut, kalju.
Kukka

Teriö ratasmainen, valkoinen–kellanvalkoinen, 3–5 mm leveä, yhdislehtinen, 4-liuskainen. Verhiö puuttuu. Heteitä 4. Emiö yhdislehtinen, 2-vartaloinen. Kukinto laaja, harsuhko latvaviuhkosto.
Lehdet

Säteittäisesti, kiehkuroissa yl. 6–8 lehteä; ruodittomia. Lapa tasasoukan suikea–pitkulainen, levein kärkiosasta, lyhytotainen, hieman nahkea, lähes kalju, laita ehyt, karvainen ja hieman taakäänteinen.
Hedelmä

2-osainen, kalju, lähes sileä, punaruskea lohkohedelmä, hedelmykset melko pallomaisia, 1 mm leveitä.
Kasvupaikka

Rinneniityt, laitumet, pientareet, tienvarret, metsänreunat.
Kukinta

Kesä–elo(–syys)kuu.
Haitallisuusluokitus

Vakiintunut vieraslaji.

Perinteikkäästä nimestään huolimatta paimenmatara on Suomessa uustulokas. Lajin 1700-luvulla nimennyt Carl von Linné tunsi tämän nykyisin joka pientareella rehottavan kasvin yhdeltä ainoalta paikalta. Sittemmin paimenmataran voittokulku on ollut nopeaa: se alkoi yleistyä meillä 1800-luvun lopulla ja jo 1900-luvun alkupuolella laji oli levinnyt pohjoisimpaan Lappiin asti. Pääasiassa se näyttää saapuneen muualta tuodun kylvöheinän siementen joukossa ja levinneen edelleen kotimaisen koiranheinän ja apilan siementen epäpuhtautena sekä siemenviljan seassa. Paimenmataraa saapuu varmaan edelleenkin maahamme nurmikkosiemenissä, mutta täydennystä tuskin huomaa enää mistään: paimenmataran valkoiset kukinnot värjäävät keskikesäisiä tienposkia ja suunnilleen kaikkia muitakin sopivan avoimia paikkoja Keski-Suomeen saakka, pohjoisempana hiukan niukemmin. Tavattoman runsaan kukintansa vuoksi laji on yksi näyttävimpiä niittykasveja, eikä häpeäisi monien puutarhakasvien rinnallakaan.

Piennarmatara

Galium x pomeranicum

Etelä-Suomessa saattaa tavata paimenmataran oloisia kasveja, joiden kukinnon väri vaihtelee vitivalkoisesta kerman- ja voinkeltaiseen pienelläkin alalla. Kyse on paimen- ja keltamataran eri asteisista risteymistä, piennarmataroista. Kantalajit ovat geneettisesti niin läheisiä, että voivat risteytyä ja saada elinkelpoisia jälkeläisiä. Alun perin eri alueilla kasvaneiden lajien välille ei ole kehittynyt mitään lisääntymisesteitä ja yleisempi paimenmatara uhkaakin sulauttaa keltamatarat itseensä. Myös piennarmatara luokitellaan meillä vakiintuneeksi vieraslajiksi.

→ Levinneisyyskartta

Harsomatara

Galium intermedium (Galium schultesii)

Lounaisimman Suomen lehtimetsistä saattaa löytää myös paimenmataran oloisen harsomataran, jota on vasta melko äskettäin löydetty maastamme. Tämän Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi luokitellun lajin lehdet ovat leveimmillään keskiosastaan, kukkaperät ovat hyvin ohuita ja hedelmykset harmaahärmäisiä.

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Paimenmatara

Taksonomia

Heimo

Alaheimo

Tribus

Suku

Laji