Luhtalemmikki

• Kasvumuoto

  Monivuotinen ruoho. Juurakollinen.

• Korkeus

  15–50 cm. Varsi koheneva–pysty, joskus särmikäs, rönsyinen, pinnanmyötäisesti karvainen, tyvi juurehtiva.

• Kukka

  Säteittäinen, 6–12 mm leveä. Teriö sininen, yhdislehtinen, ratasmainen, 5-liuskainen, torven nielussa kyhmyjä. Verhiö yhdislehtinen, kapean kellomainen, 5-liuskainen, liuskat tasasivuisen kolmiomaisia; karvat verhiönmyötäisiä; hedelmäasteella verhiö n. 5 mm pitkä. Heteitä 5, palhot teriön torveen kiinnikasvaneita. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, vartalo verhiötä pidempi. Kukinto 1-haarainen viuhko eli kiemura, joka pitenee terttumaiseksi; kaikki kukat tukilehdettömiä. Kukkaperä karvainen, kukinnan jälkeen jotakuinkin verhiön pituinen.

• Lehdet

  Tyvilehdet ruodillisia, varsilehdet kierteisesti, lyhytruotisia–ruodittomia, ruoti palteinen. Tyvilehdet yleensä kukinta-aikaan lakastuneita. Lapa suikea–vastapuikea, joskus lähes tasasoukka, ehytlaitainen, molemmin puolin pinnanmyötäisesti karvainen.

• Hedelmä

  4-osainen lohkohedelmä. Hedelmykset (lohkot) munanmuotoisia, sileitä, ruskeita, n. 1,8 mm pitkiä.

• Kasvupaikka

  Rannat, lähteet, ojat, kosteat niityt, rehevät korvet. Joskus koristekasvi.

• Kukinta

  Kesä–elokuu.

Lemmikkien sukunimi Myosotis on muinaiskreikkaa ja tarkoittaa hiirenkorvia, joita pienet, karvaiset ja pyöreäkärkiset lehdet kieltämättä jollain tapaa muistuttavat. Luhtalemmikin lajinimi scorpioides puolestaan merkitsee skorpionimaista, mikä viitannee lemmikkien kiemurakukintojen skorpionin häntää muistuttavaan muotoon.

Luhtalemmikki on monimuotoinen, ja laji on ollut kasvitieteilijöille varsinainen murheenkryyni. Meilläkin siitä on erotettu tietolähteestä riippuen 2 tai 3 muunnosta: nimimuunnos (1) luhtalemmikki (lähdeluhtalemmikki, jokiluhtalemmikki, var. scorpioides), joka esiintyy pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta koko maassa, (2) meriluhtalemmikki (var. praecox), joka kasvaa Ahvenanmeren ja Suomenlahden rantaniityillä, ja joidenkin teosten mukaan vielä (3) var. laxiflora, jonka levinneisyys on huonosti tunnettu. Muunnokset eroavat toisistaan lähinnä varren karvaisuuden, verhiönliuskojen, teriön ja hedelmysten koon perusteella. Lajitarkkuudella kookas luhtalemmikki on sen sijaan yleensä melko helppo erottaa. Hyvin samannäköinen on harvinainen, 2-vuotinen, silmälläpidettäväksi luokiteltu viitalemmikki (pohjanluhtalemmikki M. nemorosa), jonka varren tyviosan ja alimpien lehtien alapinnan karvat ovat alaspäisiä. Molemmat ovat rantakasveja, jotka suosivat pysyvästi kosteaa kasvualustaa. Viitalemmikki on Itä-Lapin rantaniittyjen ja tulvametsien harvinaisuus; luhtalemmikin lempeänsinisistä kukista sen sijaan pääsee nauttimaan varsin yleisesti purojen ja ojien partailla, jopa tiheissä ruoikoissa.