Kasvumuoto

Yksivuotinen ruoho.
Korkeus

10–60 cm. Varsi haaraton–lyhythaarainen, etenkin latvasta lyhytkarvainen. Ryydintuoksuinen.
Kukka

Kukat muodostavat 3–5 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön kukat kirkkaankeltaisia, laitakukat kielimäisiä, kärjestä 3-hampaisia; kehräkukat torvimaisia, pieniä. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehto puolipallomainen, kehtosuomuja monta riviä, kapeita, pyöreäkärkisiä, kalvolaitaisia, ripsireunaisia, karvaisia. Mykeröt yksittäin, pitkäperäisiä.
Lehdet

Kierteisesti, ylimmät sepiviä. Lapa kalju, pinta vahamainen, sinertävänvihreä, möyheähkö, 5–15 cm, tasasoukka–vastapuikea, tyvipuolelta ehytlaitainen–harvaan hampainen, keskeltä suurihampainen–harvaan parihalkoinen, päädystä (lähes) liuskoittunut.
Hedelmä

Oljenkeltainen, 2,5–3 mm pitkä, harjuinen mutta nystytön pähkylä.
Kasvupaikka

Pientareet, tienvarret, ratapihat, satamat, joutomaat. Myös koristekasvi.
Kukinta

Heinä–syyskuu.

Kukiltaan keltasauramoa (Cota tinctoria) kovasti muistuttavan keltasuvikakkaran alkuperäistä kotiseutua ovat itäisen Välimeren rantavaltiot. Lajia tavataan luonnossamme satunnaisesti. Tarinan mukaan se saapui alun perin pohjoiseen ulkomaisen laivan kyydissä. Rannikon väestö ryösti viljalastissa olleen laivan, mutta sai ansionsa mukaan: kylvetyistä jyvistä kasvoi vain silmänruoaksi kelpaavaa keltaista päivänkakkaraa. Meillä tämä kelpo silmänruoka ei menesty juuri missään pitkään, mutta havaintoja on silti runsaasti eri puolilta maata.

Kruunusuvikakkara

Glebionis coronaria (aiemmin Chrysanthemum coronarium)

Glebionis -suvusta, joka on suomennettu suvikakkaroiksi, voi meillä tavata puutarhojen ulkopuolella toisenkin lajin. Vanhemmissa teoksissa kruunusuvikakkara luokitellaan Leucanthemum -sukuun eli päivänkakkaroihin. Kolmas nykylajittelun mukainen suvikakkaralaji on marokkolaista alkuperää oleva, meilläkin koristekasvina kasvatettava kirjosuvikakkara (nimi myös kaunosuvikakkara, G. carinata). Sitä ei kuitenkaan puutarhojen ulkopuolelta juurikaan löydy. Aikaisemmin kaikki kolme suvikakkaralajia sisällytettiin Chrysanthemum -sukuun, joka tuolloin oli suomeksi keltapäivänkakkarat. Eli, näidenkin lajien nimissä ja suvuissa päivittämistä riittää.

Aasian maissa sekä kelta- että kruunusuvikakkara ovat melko yleisiä ruokakasveja salaattina ja myös keitoissa. (Kruunusuvikakkaran yksi englanninkielisistä nimistä on edible chrysanthemum, suomennettuna ‘syötävä krysanteemi’.) Kreikassakin keltasuvikakkaran lehtiä on syöty salaattina. Mutta monissa osissa Eurooppaa keltasuvikakkaraa on pidetty pahana rikkakasvina – niin pahana, että 1200-luvulla Skotlannissa sakon suuruus oli yksi lammas, mikäli viljelijä antoi tämän rikkakasvin siementää viljan sekaan.

→ Levinneisyyskartta, (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Keltasuvikakkara

Taksonomia

Heimo

Alaheimo

Tribus

Suku

Laji