Kasvumuoto

2-vuotinen tai lyhytikäinen, yleensä kerran kukkiva monivuotinen ruoho.
Korkeus

150–320 cm. Yleensä 1-vartinen, varsi karheakarvainen, tyveltä punaruskealaikkuinen, jopa 50–100 mm paksu, ontto, nivelkohdissa väliseinät. Pistävänhajuinen.
Kukka

Teriö säteittäinen (reunakukat hieman vastakohtaisia ja muita suurempia), valkoinen, 12–25 mm leveä; terälehtiä 5, syvään lovipäisiä. Verholehtiä 5. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 2-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto kerrannaissarja, pikkusarjoja 50–120. Pääsarjan suojuslehti aikaisin variseva, pikkusarjojen 10–18 suojuslehteä pysyviä.
Lehdet

Kierteisesti, ruodillisia, kanta tuppimainen. Lapa jopa 1 metrin mittainen, yleensä korkeintaan leveytensä pituinen, alta tiheäkarvainen–kalju, päältä kalju, parilehdykkäinen, lehdyköitä 3–5. Lehdykät isoja, kapea- ja pitkäliuskaisia, terävähampaisia.
Hedelmä

Soikea, 2-lohkoinen, matalahkoharjuinen, 9–11 mm pitkä lohkohedelmä, öljytiehyet selvästi nuijamaiset.
Kasvupaikka

Tienvarret, pihat, puistot, joutomaat, metsänreunat ja jokivarret. Myös koristekasvi.
Kukinta

Elo–syyskuu.
Haitallisuusluokitus

Vakiintunut haitallinen vieraslaji (myös koko EU:n alueella).

Kaukasianjättiputki on yleisin jättiputkilajimme. Se on todellinen katseenvangitsija jopa neljättä metriä korkeine varsineen ja metrin mittaisine lehtineen. Näyttävä laji onkin tuotu meille koristekasviksi, mutta ikävä kyllä se ei ole alkuunkaan ongelmaton. Jättiputken karheiden karvojen furanokumariini aiheuttaa yhdessä auringonvalon kanssa vaikeita ja hitaasti paranevia, palovammojen kaltaisia haavoja. Lääkärit kutsuvat ilmiötä fototoksisuudeksi, ihon herkistymiseksi UV-säteilylle. Jopa jättiputken voimakas ominaishaju saattaa aiheuttaa herkille henkilöille hengenahdistusta ja allergisia oireita. Kasvin käsittelyssä suojavaatteet, silmä- ja hengityssuoja ovat käytännössä välttämättömiä.

Kaukasianjättiputki kasvaa luonnonvaraisena vain Länsi-Kaukasuksella, korkealla vuoristossa. Nykyään se on varsinkin maamme eteläosissa levinnyt monin paikoin luontoon. Iso yksilö voi tuottaa kerralla jopa 50.000 siementä – jos niistä itää edes murto-osa, jälkeläiset tuottavat parin vuoden päästä jo satoja miljoonia siemeniä. Villiytyneet kasvustot onkin syytä torjua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Kukittuaan kasvi yleensä kuolee, joten kaukasianjättiputki häviää, ellei pääse siementämään. Siemenet kuitenkin säilyvät maaperän siemenpankissa vuosikausia, joten laajojen, vakiintuneiden kasvustojen hävittäminen on usein vaikea ja aikaa vievä urakka. Jättiputket ovat monin paikoin osoittautuneet sellaiseksi maanvaivaksi, että lajin taimien ja siementen myynnin kieltämistä on alettu vakavasti harkita.

Kaukasianjättiputken sukuinen persianjättiputki (H. persicum) on lähes yhtä kookas, mutta monivuotinen ja usein myös monivartinen. Kaukasianjättiputken paksu varsi on tyveltä punatäpläinen, persianjättiputken väri on tasaisen punaruskea. Persianjättiputken lehtien liuskat ovat kaukasianjättiputkeen verrattuna leveämmät ja tylpempihampaiset. Kaikki tässä mainitut jättiputkilajit (myös armenianjättiputki) luokitellaan (Maa- ja metsätalousministeriö) meillä erityisen haitallisiksi maaympäristöjen vieraslajeiksi. (Vieraskasvilajeja meillä on 26, joista 4 erityisen haitallisia.)

Armenianjättiputki

Heracleum sosnowskyi

Kolmas Suomessa mahdollisesti tavattava jättiputkilaji on jopa 5 metrin korkeuden saavuttava, Kaukasukselta kotoisin oleva armenianjättiputki. Lajia kehitettiin alun perin eläinten rehukäyttöön ja viljelymailta se karkasi luontoon. Suomen lajitietokeskuksen mukaan armenianjättiputkesta ei ole varmistettua tietoa. (Myös armenianjättiputki on EU:n vieraslajiluettelossa.)

Kaukasianjättiputki

Taksonomia

Heimo

Alaheimo

Tribus

Suku

Laji