Särmäneula
Syngnathus typhle
Samannäköisiä lajeja
Koko
Tavallisesti 15–20 cm, pituusennätys 23,6 cm.
Ulkonäkö
Pitkulainenn särmäneula on ehkä rahtusen verran helpompi tunnistaa kalaksi, kuin jouhimainen sukulaisensa siloneula. Särmäneula on siloneulaa paksumpi – vaikka onkin kalaksi sinänsä tavattoman pitkä ja ohut. Ihoa peittävistä luulevyistä johtuen särmäneula on melko jäykkä ja nimensä mukaisesti särmikäs. Ruumiin poikkileikkaus on kuusikulmainen. Pitkä sivuilta litistynyt kuono on muuta päätä pidempi. Päässä on yläviistoon suuntautuva alaleuka kuin sulkijaläppänä. Pää kuonoineen muistuttaa merihevosen päätä ja särmäneula onkin näiden tropiikin merien kaunistusten sukulainen. Sukulaisestaan siloneulasta särmäneula eroaa myös siinä, että sillä on keskellä selkää väreilevän harjamaisen selkäevän lisäksi myös viuhkamainen pyrstöevä.
Väritys
Yleisväri vihreä, vatsapuolelta kellertävä. Vatsapuolella on usein epäselvää pilkutusta tai raidoitusta.
Kutu
Kutee kesä–heinäkuun vaihteessa. Naaras asettaa koiraan vatsapoimuun kerralla parikymmentä munaa ja koiras hedelmöittää ne. Koiras kerää munia useammalta naaraalta vatsapoimuunsa kasvattamansa limakalvon suojiin. Neljän viikon ikäiset poikaset kuoriutuvat ja lähtevät pois sikiöpussista. Näyttää aivan kuin koiras synnyttäisi. Poikaset saattavat tosin vielä viipyä kotvan koiraan vatsapoimun suojissa ja palata sinne vaaran uhatessa vielä uimaan lähdettyäänkin.
Ravinto
Plankton.
Levinneisyys ja elinympäristö
Särmäneula on levinneisyydeltään hieman siloneulaa mereisempi. Yleisin se on Ahvenanmaan vesillä ja lounaisella rannikolla. Harvinaisempana sitä on Suomenlahdessa Ruotsinpyhtäälle asti ja Pohjanlahdessa Merenkurkkuun. Särmäneula oleilee pystyasennossa rakkolevävyöhykkeen suojissa ja siihen täysin sulautuen. Se imaisee lähelle eksyneitä planktonäyriäisiä kärsäänsä kuin pipettiin ikään.
