7–15 cm, harvoin kookkaampi. (Ennätyskala 0,285 kg.)
Kiisken pää on suurempi ja kuono tylpempi kuin saman heimon ahvenella ja kuhalla. Iho on limainen ja suomut pieniä. Piikkiruotoinen etummainen selkäevä on tyvestään kiinni takimmaisessa selkäevässä. Pään sivuilla on useita liman täyttämiä kuoppia. Kiduskannen piikki on hyvin terävä.
Yleisväri tummahkon ruskea tai harmaanruskea. Kirjailuna epämääräisiä tummempia läiskiä. Selkä- ja peräevissä tummien täplien muodostamaa juovaista kirjailua.
Kutee n. 10-asteiseen veteen, tavallisesti toukokuun lopulla 1–6 m syvyyteen.
Pohjaeläimet, erityisesti surviaissääsken toukat.
Kiiski on yleinen ja runsas sisävesissä ja meriemme rannikoilla aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Se liikkuu öiseen aikaan pikku parvissa kaikenlaisten pohjien tuntumassa ravintoa etsien.
Kiiski, tuo pieni, piikkinen ja limainen yön eläjä, on paljon yleisempi kuin äkkiseltään arvaisikaan. Se ei pienuutensa takia juuri jää verkkoihin, ellei sitä sitten vasiten pyydetä vaikkapa ankeriaan syötiksi tiheällä verkolla. Onkimiehet kalan varmasti tuntevat. Yleensä kun ensimmäinen kiiski iltamyöhällä onkeen tarttuu, on se merkki siitä, että ahventen iltavuoro on vaihtunut kiiskien yövuoroon.