Kasvumuoto

1-vuotinen tai harvoin 2-vuotinen ruoho.
Korkeus

20–80 cm. Varsi runsas- ja pystyhaarainen, harvaan seittikarvainen.
Kukka

Kukat muodostavat 2,5–3,5 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröjä. Mykerön laitakukat neuvottomia, violetinsinisiä–sinisiä (joskus vaaleanpunertavia tai valkoisia), vinon suppilomaisia, kärjestä liuskaisia; kehräkukat violetinsinisiä, torvimaisia. Heteitä 5, ponnet tummia, tiiviisti emin vartalon ympärillä. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehto tynnyrimäinen, kehtosuomut limittäin monessa rivissä, kellanvihreitä, kärkiosa mustanruskea, kolmiomainen, matalasti halkoinen. Mykeröitä paljon.
Lehdet

Kierteisesti, tyvilehdet ruodillisia, varsilehdet ruodittomia. Tyvilehtien lapa suikea, ehytlaitainen–harvahampainen–pariliuskainen; varsilehtien lapa suikea–tasasoukka, ehytlaitainen, ainakin aluksi villakarvainen.
Hedelmä

Soikea, litteähkö, kellertävä, hienokarvainen, 3,5–4 mm pitkä pähkylä, jonka kärjessä sukasia.
Kasvupaikka

Viljapellot, ruisvainiot, kesannot, tienvarret, joutomaat. Myös koristekasvi.
Kukinta

Kesä–syyskuu.

Ruiskaunokki on saapunut meille kaukaa itäisen Keski-Euroopan aromailta ja kalliorinteiltä. Jääkauden päätyttyä myös Suomessa vallitsivat arot, mutta vielä silloin ruiskaunokki ei liene levinnyt meille. Suomi paljastui jään alta suureksi osaksi merenä ja saaristona, jossa luontaisesti muurahaislevitteiselle ruiskaunokille ei ollut leviämisen edellytyksiä. Kun metsät levisivät aroille, lajin luontainen elinympäristökin katosi.

Muinaistulokkaaksi luokitellun ruiskaunokin aika Suomessa koitti maatalouden myötä muutama tuhat vuotta myöhemmin. Lajin kulta-aikaa oli 1700–1800-luku ja vielä 1900-luvun alkupuoliskokin, jolloin se kukoisti ruispelloissa rikkaruohona. Uskottiin jopa, että pellolle oli hyväksi, jos viljan seassa kasvoi vähän ruiskaunokkia. Vanhassa sadussa hölmöläiset menevät uimaan ruiskaunokkia sinisenään kukkivaan laihoon. Nykyihmisestä hölmöläisten erehdys tuntuu täysin käsittämättömältä, mutta ainakin kaukaa kaunokin valtaama pelto on saattanut näyttää aivan siniseltä järveltä.

Ruiskaunokki menestyi hyvin ennen nykyaikaista tehomaataloutta. Viime vuosisadan puolivälissä rukiin viljelyalan supistuminen, uudet rikkakasvien torjunta-aineet ja tehokas siemenviljan puhdistus hävittivät lajin lähes olemattomiin. Tavallisesti yksivuotisena lajina ruiskaunokki tarvitsee jatkuvasti uutta siemenlisäystä. Viime vuosikymmeninä se on hiljalleen palannut sekä pelloille että puutarhojen koristekasviksi. Paluusta ovat mielissään etenkin mehiläiset ja muut mesipistiäiset: lajin kukkien mesipitoisuus on hyvin korkea.

Ruiskaunokki on Päijät-Hämeen maakuntakukka ja myös kokoomuspuolueen tunnus. Se on Viron ja Saksan kansalliskukka.

Aciano

Taxonomía

Familia

Tribu

Género