Kasvumuoto
1-vuotinen tai ylitalvinen ruoho. Pääjuuri talvehtineissa yksilöissä vahva.
Korkeus
10–30 cm. Monivartinen, varsi koheneva tai joskus pysty, monihaarainen, särmikäs, lyhytkarvainen–miltei kalju, yleensä punertava.
Kukka
Säteittäinen, 4–6 mm leveä. Terälehtiä 5, vaalean sinipunaisia, matalaan lanttokärkisiä. Verholehtiä 5, karvaisia, odattomia, terälehtien pituisia. Heteitä 10, osa ponnettomia. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 5-luottinen. Kukat yleensä pareittain lehtihangoissa tai verson latvassa.
Lehdet
Tyviruusukkeena ja varrella vastakkain tai yksittäin. Ruusukelehdet pitkäruotisia, varsilehdet ruodillisia–lyhytruotisia, korvakkeellisia. Lapa pyöreähkö, kourasuoninen, hyvin syvään 5–9-liuskainen; tyvilehdissä liuskat osin toisiaan peittäviä, tylppäkärkisiä, usein 3-hampaisia, hampaat pyöristyneet.
Hedelmä
5-osainen lohkohedelmä, kärkiosa nokkamainen, kypsyessään rullalle kiertyvä. Hedelmykset sileäpintaisia, myötäkarvaisia.
Kasvupaikka
Pihat, puutarhat, joutomaat, kalliot, kedot, mäenrinteet, lastauspaikat.
Kukinta
Kesä–syyskuu.

Pihakurjenpolvi on moniin sukulaisiinsa verrattuna vaatimattoman kokoinen ja pienikukkainen. Laji on kulttuuriympäristöjen suosija, jota tapaa pellonpientareilla, laidunmailla ja tienvarsilla Suomen puoleenväliin saakka, hajaesiintymiä on aina Lapin rajoille saakka. Pihakurjenpolvi on levinnyt Suomeen ihmisen mukana jo varhain, mistä on todisteena sen esiintyminen eräiden muinaislinnojen rinnekedoilla. Myöhemmin kotimainen kantamme on saanut vahvistuksia ainakin purjealusten painolastimaan, sota-ajan saksalaisjoukkojen rehun ja hyötykasvinsiementen seassa kulkeutuneista siemenistä. Vanhastaan meikäläiset pihakurjenpolvet näyttävät itäneen pääasiassa syyskesällä, ja talvehtineet ruusukkeet ovat kukkineet seuraavana keväänä ennen lakastumistaan. Toisen maailmansodan jälkeen kasvistoomme ilmestyi myös keväällä itävä, läpi kesän kasvava ja syksyn tullen jo huomiota herättävän isoruusukkeinen elämänkiertotyyppi. Jokainen voi tarkkailla kumpaan tyyppiin lähiympäristön kasvustot kuuluvat.

Pihakurjenpolven voi sekoittaa meillä eteläisempään ja harvinaisempaan pehmytkurjenpolveen (G. molle). Pihakurjenpolven varsien ja lehtiruotien karvat ovat hyvin lyhyitä, kun pehmytkurjenpolvella ne ovat osin pitkiä. Kukkivan pihakurjenpolven terälehdet ovat tuskin sanottavasti verholehtiä pidempiä ja kymmenestä heteestäkin vain joka toinen on ponnellinen, joskus jopa kaikki heteet ovat ponnettomia. Hedelmäasteella pihakurjenpolven hedelmysten pinta on sileä ja myötäkarvainen, pehmytkurjenpolvella puolestaan poikkiharjuinen ja kalju.

Zwergstorchschnabel

Taxonomie

Klasse

Ordnung

Familie

Gattung

Art